Kategoria: YSAO ASIAA artikkeli

Ylä-Savon ammattiopisto YSAOn Peltoniemen kampukselle huristellessa ei tarvitse ihmetellä Päivä maalla -tapahtuman suosiota. Kaunis maalaismaisema ja opetusmaatilan eläimet, koneet ja monet touhut houkuttelevat vuosittain n. 3000 vierailijaa kahden päivän aikana. Tänä vuonna tapahtumaa vietetään 13. ja 14. syyskuuta.

Opettaja Essi Taipaleella on vuosien kokemus tapahtuman järjestelystä, hän on ollut mukana vuodesta 2011 lähtien ja viime vuosina organisointivastuussa. Väliin mahtuu pari välivuotta koronarajoitusten takia.

– Porukallahan tapahtuma aina tehdään, mutta jonkun on oltava myös organisoimassa asioita.

Tapahtuma on järjestetty Peltoniemellä -90 luvun puolesta välistä lähtien ja vuonna 2018 se muuttui kaksipäiväiseksi. Perjantai on vierailupäivä ryhmille ja mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Vierailijat tulevat etupäässä Iisalmen ja lähialueen kuntien päiväkodeista ja kouluista, mutta mukana on ryhmiä myös vanhus- ja vammaishuollosta. Lauantai on kaikille avoin tutustumispäivä ja tapahtuma houkuttelee paikalle etenkin lapsiperheitä.

– Tosi paljon on lapsiperheitä, jotka tulevat viettämään mukavaa päivää sekä lähiseudulla asuvia, meiltä valmistuneita opiskelijoita. Usein perjantain ryhmien mukana olleet lapset komentavat oman perheen mukaan ja tulevat uudelleen vielä lauantaina, nauraa Essi.

Mukavaa tekemistä kaikille, vauvasta vaariin.

– Tämä on mukava tapahtuma ulkona, jossa on YSAOn luonnonvara-alan lisäksi mahdollisuus myös muihin opetusaloihin tutustumiseen. Tekemistä päiviin on yritetty miettiä siltä kantilta, että mukana on vähän opettavaista juttua ja kaikenlaista ihmeteltävää.

Partalan koulusta Iisalmesta koululuokkia on osallistunut tapahtumaan useana vuonna. Rehtori Hannu Haukan mielestä maanläheinen ja rauhallinen tapahtuma sopii hyvin Iisalmeen ja lapsille. Osallistuminen sopii myös Partalan kyläkoulun arkeen loistavasti ja lapset lähtevät mukaan todella mielellään.

– On hienoa, että Päivä maalla-tapahtuma on olemassa.  Lasten on hyvä päästä näkemään ja kokemaan maatilan arkea ja tutustua samalla eri ammatteihin, kertoo Hannu. – He saavat vapaasti ja turvallisesti kulkea, tutustua ja innostua siellä. Tapahtuma on juurevasti maassa kiinni.

Avoimien ovien päiviä järjestetään oppilaitoksissa kautta Suomen, joko keväällä laitumelle laskun aikaan tai syksyllä opiskelujen alkaessa. YSAOlla Päivä maalla -tapahtuman suunnitteluprosessi käynnistyy jo edeltävänä keväänä. Kerätään ideoita ja mietitään mitä halutaan tuoda esiin. Peltoniemen kampuksella olevat alat, logistiikka-, maarakennus-, sisustus-, talotekniikka-, autoasennus ja luonnonvara-ala luonnollisesti osallistuvat. Mukana on myös muilla kampuksilla olevia aloja, kehittämishankkeita sekä yhteistyöoppilaitoksia ja muita toimijoita kuten Maaseutuammattiin ry, joka on ollut mukana monena vuonna.

– Tapahtuman ajankohta määräytyy opiskelujen alkamisen mukaan. Opiskelijat pitkälti mahdollistavat ja tekevät itse tapahtuman ja me organisoimme ja ohjaamme, Essi tuumii. – Tämä on hyvää ryhmäytymistä uusille opiskelijoille, kun he pääsevät tekemään yhdessä, esimerkiksi ohjaamaan pieniä päiväkotilaisia polkutraktoriradalla tai esittelemään pieneläimiä.

Tänä vuonna pääsee näkemään Peltoniemen uuden opetusnavetan ja tutustumaan Kiertokasvu-hankkeen paikalle järjestämään biohiilivoimalaan. Pienille tapahtumavieraille ehdottomia hittejä ovat eläimet ja koneet. Lehmiä ja pieneläimiä käydään ihmettelemässä ja kiivetään mielellään traktoriin tai kaivuriin. Perjantain ryhmien vieraille tarjotaan pillimehut ja makkarat. Lauantaina ravintola Apilasta voi ostaa lounasta ja kioskissa myydään makkaraa.

Kaikille avoin matalan kynnyksen tapahtuma

Essin mielestä hienoa on, että lauantai on kaikille avoin ja ilmainen, matalan kynnyksen tapahtuma.

– Voi syödä täällä tai olla syömättä ja tutustua itseään kiinnostaviin asioihin. Voi osallistua halutessaan aktiviteetteihin ja viihtyä tapahtumassa omaan tahtiin.

– Spontaanit reaktiot ovat parasta palautetta meille. Kerran pieni vierailija kotiin lähtiessä tuumasi isoon ääneen; minä niin odotan, että pääsen tänne opiskelemaan ja minulle jo luvattiin opiskelupaikka.

”Tärkeintähän tässä on, että he myös kotoutuisivat ja juurtuisivat Ylä-Savoon. Se tarkoittaa haastetta kunnille ja kaupungeille.” – Jarkko Ruotsalainen

Juttu on julkaistu Iisalmen Sanomissa 22.8.2024
Tarja Tikkanen
Linkki artikkeliin

Ylä-Savon teollisuusyrityksiin on luvassa uutta osaavaa työvoimaa, kun Ylä-Savon ammattiopisto aloittaa englanninkielisen kone- ja tuotantotekniikan tutkintoon tähtäävän koulutuksen tänä syksynä.

Opetus alkaa lokakuussa ja opinnot aloittaa 21 eri puolilta maailmaa tulevaa opiskelijaa.
Heistä kauimmaiset tulevat Pohjois-Afrikasta ja Aasiasta.

– Haastatteluissa painotettiin englannin kielen osaamista ja valituilla se on hyvä, kone- ja tuotantotekniikan kv-opettaja Miika Vaarasuo kertoo. Suomen kielen osaamista hakijoilta ei edellytetty.

Kahden–kolmen vuoden koulutuksen jälkeen heistä on määrä tulla koneasentajia eli englanniksi “mechanical fitter”. Tulijat ovat iältään päälle parikymppisistä noin 50-vuotiaisiin, joukossa miehiä, naisia ja perheellisiä.

Hakuprosessi oli teknologiaosaamisen koulutuspäällikkö Jarkko Ruotsalaisen mukaan monivaiheinen.
– Hakijoita oli paljon, lähes 400. Heistä valikoitui aluksi noin 70 jatkoon ja he tekivät itsestään videon, jossa kuvailivat motivoituneisuuttaan alalle. Videoiden perusteella valittiin 40 haastatteluun, Ruotsalainen kertoo.
 
Kansainvälisiä opiskelijoita on Ylä-Savon ammattiopistosta valmistunut ennenkin, mutta tähän asti heidän tutkintonsa on ollut suomenkielinen, Ruotsalainen kertoo. Uutta on se, että koko opintokokonaisuus toteutetaan täysin englanninkielisenä. Se mahdollistaa myös yhä laajemman kv-koulutuksen markkinoinnin.
– Osaajien tarve on tällä alalla Ylä-Savossa suuri ja jatkossa vain kasvaa, Ruotsalainen sanoo.

Kone- ja tuotantotekniikan osaajien koulutus englannin kielellä tuo opettajille uutta haastetta.

Jo tällä hetkellä teknologia- ja teollisuusyritykset kilpailevat työntekijöistä.
– Kun nyt yli 70 prosenttia valmistuneista työllistyy muutaman vuoden aikana, on selvää, että valmistuvien määrän väheneminen merkitsisi yhä vaikeampaa työntekijäpulaa, Ruotsalainen arvioi.

Ylä-Savon ammattiopisto haki viime vuonna englanninkielisen koulutuksen aloituslupaa alunperin yhdessä Savon koulutuskuntayhtymän kanssa. Ministeriöltä heltisi tuolloin lupa vain Savon koulutuskuntayhtymälle.
Perusteeksi katsottiin, että englanninkielisen opetuksen voisi järjestää oppilaitosten yhteistyönä.
Ylä-Savon ammattiopisto päätyi hakemaan lupaa uudestaan ja oppilaitokselle ja koko alalle tärkeä lupa lopulta heltisi.
– Kone- ja tuotantotekniikan opetus vaatii ammattiopiston opettajien erikoisosaamista eikä käytännössä olisi onnistunut koulujen yhteistyönä, Ruotsalainen kertoo.

Ylä-Savon ammattiopistolle englanninkielisen opetuksen järjestäminen on ollut luonnollisesti oma haasteensa.
– Kaikki oppimateriaalit on käännetty englanniksi ja opettajille on järjestetty kielikoulutusta, Vaarasuo kertoo.
– Toki opetuksen sisällöstä osa tulee esimerkiksi laitevalmistajilta suoraan englanninkielisinä ohjeistuksina.
Opetuksen toteuttaminen englanninkielellä on totuttelun paikka kaikille.
– Opetus vaatii paljon pikkutarkkaa teknistä ohjeistusta jokaisen opiskelijan kanssa, ja ryhmä on kuitenkin suhteellisen iso.
Kullekin on myös järjestettävä useita vaativia näyttöjä englannin kielellä, opintojen aikana seitsemän jokaiselle, Vaarasuo kuvailee. Hän itse ottaa tehtävän positiivisena haasteena vastaan.
– Se rikastaa ja tuo uutta mielenkiintoa opettajan työhön, pitkään alalla opettanut Vaarasuo sanoo.

Opintoihin kuuluu myös työssäoppimisen jaksoja. Alan yrityksissä englannin kieli ei kuitenkaan ole erikoista, joten työ- ja myös oppisopimuspaikkoja uskotaan tulijoille löytyvän.
– Tärkeintähän tässä on, että he myös kotoutuisivat ja juurtuisivat Ylä-Savoon. Se tarkoittaa haastetta kunnille ja kaupungeille, että seudulla olisi tarjota integroitumisen mahdollisuuksia, Ruotsalainen pohtii.

Englanninkielisen opetuksen ohella Ylä-Savon ammattiopisto panostaa kv-opiskelijoiden saamiseen muillakin tavoin.
On suunniteltu muun muassa kumppanuuskoulua Intiaan. Ideana on Ruotsalaisen mukaan, että opiskelijat aloittavat alan opinnot kotimaassaan, ja samalla myös suomen kielen opiskelun. Suomeen he tulisivat suorittamaan tutkintonsa päättövaiheen.

Mitkä ovat päivän polttavia puheen aiheita Ylä-Savon teollisuudessa mihin tarvitaan ratkaisuja? Mitkä tekijät saavat alueen kukoistamaan? Näistä ja monista muista asioista alueen teknologiateollisuuden yritykset sekä oppilaitoksien edustajat kokoontuivat keskustelemaan 26.4. pidetyssä Teknologiatalkoot -tapahtumassa.

Talkoita ei tyhjällä mahalla voida suorittaa, niin tilaisuus alkoi lounaalla, jonka jälkeen siirryttiin itse areenalle.

Aloituspuheenvuoron piti KesTechin projektipäällikkö Reijo Hynynen. Kerrattiin pikaisesti mistä KesTech on lähtenyt liikkeelle ja mitä kohti ollaan menossa. Kohti elinvoimasta Ylä-Savon teollisuutta.

Ensimmäinen vieras estradilla oli paikallinen nuori yrittäjä Jorik Hoxha, joka kertoi meille omasta onnistumisen polusta, haasteista sekä markkinoinnin tärkeydestä.

Jorikin puheenvuoro loppui raikuviin aplodeihin, ja seuraavaksi vuorossa oli paneelikeskustelu.

Markku Penttinen, Katja Paananen, Matti Laitinen, Tommi Lähteinen ja Päivi Vestala kokoontuivat saman pöydän ääreen ja alkoivat puida tärkeimmäksi nostettuja aiheita läpi. Käsiteltäviä teemat olivat osaamisen tuottaminen, kansainvälistymisen edistäminen sekä teknologian kehitys alueella.

Osaamisen koulutuksessa tuotiin esiin ennakointityön merkitystä, sekä yhteisten osaamisalueiden huomiointi Ylä-Savon yrityksissä. Yrityskirjo alueella on kattava, mutta mitkä osaamisen alueet yhdistävät yrityksiä? Voidaanko näitä risteämiä esimerkiksi hyödyntää osaamisen turvaamisessa?

Teknologiasta keskustellessa, esiin nousi uusimman teknologiaosaamisen aallonharjalla pysyminen. Tilanne alueen suurimmissa yrityksissä on hyvä mutta pystytäänkö mukana ja jalkautuuko esim. Tiedolla johtaminen myös pieniin yrityksiin.

Kansainvälistymisen osalta panelistit keskustelivat siitä, kuinka alueen yritykset ottavat vastaan Kv-osaamista, ja esimerkiksi sen asian, että suomalainen työvoima ei enää riitä. Miten saadaan alueen vetovoimaa kehitettyä, kun ihminen haluaa muutakin omalta asuinseudultaan kuin työpaikan?

Paras hetki koitti, ja päästiin kahvitarjoiluun sekä ratkaisukahvien ääreen. Jokainen vieras, joka ilmoittautui tilaisuuteen pääsi vaikuttamaan mistä asioista pöydissä keskusteliin, näiden äänien mukaan valikoitu mistä puhutaan. Keskustelu oli hedelmällistä ja monessa pöydässä nousi esiin tärkeitä aihealueita.

Digitalisaatiopöydässä käytiin keskustelua esimerkiksi erilaisista työkaluista, joiden avulla uudet työntekijät voidaan kouluttaa työtehtäviin. Hyvä kysymys keskustelun lomassa oli, kuinka Pk-yrityksiä saadaan tähän digitalisaation kelkkaan mukaan, kun resursseja uusien teknologioiden hankintaan on niukasti.

Kolmannen vuoden leipuri-kondiittoriopiskelija Inka-Maria Lindlöf valmistautuu Taitaja-kilpailuihin opettaja Outi Leinosen valmennuksessa.

Kipinä leipurin opintoihin lähti kytemään jo lapsuudessa, kun Inka-Maria leipoi äidin kanssa kotona Kiuruvedellä. Hän hakeutui opiskelemaan YSAOlle etsittyään koulutukseen liittyvää tietoa netistä. Työn alla on myös opinnot Kiuruveden lukiossa, eli hän on kaksoistutkinto-opiskelija. Opinnot sujuvat joustavasti kahden koulun välillä ja nyt aikataulua on muokattu niin, että hän pystyy valmistautumaan Taitaja-kilpailuun toukokuussa. Ammattiin hän valmistuu kevään aikana ja lukio-opinnot jatkuvat vielä vuoden verran.

– Tämä on käsillä tekemistä ja pääsee käyttämään luovuuttaan ja sopii hyvin teoreettisten lukio-opintojen vastapainoksi, tuumii Inka-Maria. – Tämä on monipuolista ja vaihtelevaa, eikä ole tuntunut liian raskaalta.

Iloisin mielin kilpailuun

Outi opettajan ehdotuksesta Inka-Maria osallistui Taitaja semifinaaleihin Rovaniemellä ja omaksi yllätyksekseen hän pääsi Kuopiossa järjestettävään finaaliin. Kilpailutehtävät ovat pääpirteittäin selvillä etukäteen, mutta tarkemmin ne selviävät vasta kilpailupäivänä.

– On kerrottu, että tehtävänä on raskitettu leipä, mutta ei ole tietoa onko se tumma vai vaalea leipä, hän kertoo. – Olemme harjoitelleet esim. suklaan käsittelyä ja suklaatöiden tekemistä erilaisia tekniikoita käyttäen, koska se tulee olemaan yksi tehtävistä.

Taitaja-kilpailun finaalia nuori nainen ei ainakaan myönnä paljon jännittävänsä.

– Kun vain alkaa tekemään kilpailutehtäviä, eikä liikaa mieti kilpailutilannetta, niin kyllä se siitä alkaa rullaamaan, hän tuumaa iloisena.

Työssäoppimisjaksoja on kertynyt monipuolisesti opintojen edetessä. Ensimmäisenä opiskeluvuonna hän työskenteli Kiuruvedellä ravintola Peltohovissa lounasruokailun parissa. Toisena vuonna Iltalypsyn leipomossa tulivat tutuksi leipomotuotteet ja viimeisimmässä työssäoppimispaikassa kahvila Natassa Iisalmessa Inka-Maria perehtyi kahvilatuotteiden valmistukseen. Kesällä hän on pitänyt lomaa ja ollut mukana muutamalla pitopalvelukeikalla.

Kotioloissakin hän leipoo mielellään, fiiliksen mukaan. Kakkuja hän leipoo perhejuhliin sekä harjoittelee keksien ja leivoksien tekemistä. Myös pulla ja pitsa ja marjapiirakat sekä juureen leivottu leipä maistuvat koko perheelle. Oma makuraati on hyvä olla olemassa.

– Kysyn aina, että onko hyvää, mitä pitää muuttaa, mikä fiilis ja arvosana leipomukselle.

Tulevaisuuden suhteen hänellä on jo suunnitelmia. Leipomoala kiinnostaa ja haaveissa on työpaikka tai jatko-opinnot, alan ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto.

Taitaja kilpailuun osallistumista Inka-Maria pitää hyvänä tilaisuutena näyttää kykynsä sekä arvokkaana kokemuksena kouluajalta.

– Jos epäonnistun, niin ei siitä kuitenkaan ihan hajalle mene. Olen päässyt jo sinne asti ja katsotaan sitten, menestynkö vai en, hän toteaa. – Kilpailuun osallistuminen näyttää ainakin hyvältä CV:ssä.

Ylä-Savon ammattiopiston kone- ja tuotantotekniikan työtiloista löytyy huhtikuisena perjantai aamuna kaksi keskittynyttä nuorta miestä, jotka ovat valmistautumassa toukokuussa Kuopiossa pidettäviin Taitaja-kilpailuihin. He kisaavat koneenasennus ja kunnossapito lajissa (607) Savilahden kampuksella. Molemmat heistä valmistuvat tänä vuonna koneasentajiksi, kone- ja tuotantotekniikan perustutkinto opinnoista.

Taitaja kisaan lähtevien nuorten opettaja Harri Laukkanen kertoilee, että he lähtevät yhdessä Taitajiin. Hän on lähdössä mielenkiinnolla mukaan Kuopioon, mutta epäilee kyllä, että varmaan häntä itseään voi jännittää enemmän, kuin kilpailijoina olevaa Aatu Hakkaraista ja Miika Kuosmasta. Reippaat, taitavat nuoret miehet harjoittelevat opettaja Miika Vaarasuon valmennuksella kisaan tutkinnon perusteisiin liittyviä osa-alueita, taitoja mitä pitää olla ja osata. Harri Laukkanen odottaakin innolla neljän päivän mittaista kokemusta Taitaja-finaalista ”tällainen kokemus varmasti kehittää opiskelijan monenlaista paineensietokykyä ja kykyä suoriutua kovassa työelämässäkin.” hän kertoo.

”Aivan positiivisella mielellä, aivan mukava, että tuli lähdettyä”

Pihtiputaalta kotoisin oleva Aatu Hakkarainen on toisen vuoden opiskelija. ”Tavoite olisi, että heti alkusyksystä saisin paperit, käyn vielä piipahtamassa syksyllä viikonkaksi täällä ja se olisi sitten siinä, valmistun koneasentajaksi. Joku opettajahan sitä taisi mukaan taitajiin kysäistä alun perin, ja minä siinä sitten vähän emmin, että en tiiä, ossaako sitä tehhä yhtään mittään, vaan tuli sitä silti lähettyä. Tässä sitä nyt näköjään ollaan, harjoittelemassa näitä.” kertoilee Aatu hymyssä suin.

Milläs mielillä olet, onko kuitenkin kiva osallistua? -Kyllä, aivan positiivisella mielellä, aivan mukava, että tuli lähettyä. Harjoittelussa ollaan ja perjantai päivisin käyn täällä koululla harjoittelemassa Taitaja-kilpailuja varten. Siellä kilpailussa on useampia tehtäviä ja harjoitellaan mitä nähdään tarpeellisimmiksi harjoitella.

”Saa harjoittelua ja vaikeampia tehtäviä. Oppisi enemmän.”

Kilpakaveri Miika Kuosmanen on kotoisin Lapinlahdelta ja opinnoissaan jo loppusuoralla, hän valmistuukin jo toukokuun lopussa koneasentajaksi. Myös Miikalle opettaja oli kertonut mahdollisuudesta osallistua kilpailuun. ”Positiivisella mielellä olen lähdössä”, kertoilee Miika. ”On hyvä, kun saa parempaa harjoittelua ja vaikeampia tehtäviä, oppisi enemmän.”

Kaimalla, opettaja Miika Vaarasuolla on aiempaakin kokemusta Taitaja-kilpailuista, ja hän onkin se, joka on koneasennuksessa houkutellut opiskelijoita mukaan ja toimii heidän kokeneena valmentajanaan. Perjantai päivisin kevään aikana hiotaan YSAOn hallissa taidot timanttisiksi ja harjoitellaan hymyssä suin.

Johan sen slogankin kertoo; Antaa taidon näkyä! Hienoa, että olette mukana, ja varmasti monta kokemusta rikkaampana! Tsemppiä Miika (vas) ja Aatu sekä taustajoukot!

Aada Suutari opiskelee Ylä-Savon ammattiopisto YSAOn Hingunniemen kampuksella ratsastuksenohjaajaksi. Toukokuun Taitaja-finaalissa hän kisaa hevostenhoidon lajissa. 

Kempeleestä kotoisin oleva Aada on Mahis-kaksoistutkinnon opiskelija eli ammatillisten opintojen lisäksi työn alla ovat opinnot Kiuruveden lukiossa. Pääkouluna hänellä on YSAO ja opinnot kestävät neljän vuoden ajan, jolloin hän asuu omassa asunnossaan Kiuruvedellä. Kilpailukokemusta nuorelta naiselta löytyy koulu- ja esteratsastuksesta ja Hingunniemen tallissa asustaa oma kisakaveri Dexter.

– Olihan se aluksi vähän hurja ajatus muuttaa omilleen. Opinnot ovat kuitenkin sujuneet hyvin, olen viihtynyt ja saanut hyviä ystäviä täältä, hän kertoo.  – Lukio- ja ammattikouluopintojen yhteen sovittaminen on välillä vähän raskasta, mutta samalla myös monipuolista ja vaihtelevaa.

Taitaja-kisaan osallistumiseen innostus kasvoi sen myötä, kun karsinnat kohti finaalipaikkaa etenivät. Kisajännitystä on jo ilmassa ja kilpailutehtäviä pitää treenata ennen toukokuun finaalia.

– Myönnän olevani aika kilpailuhenkinen. Olen kuitenkin kilpaillut ratsastuksessa, niin olen tottunut myös pettymyksiin, aina ei voi onnistua, hän tuumaa.

Omat kannustusjoukot ovat tärkeä tuki jo kilpailuun valmistautumisessa. Opiskelukaverit ja henkilökunta ovat tsempanneet häntä koko ajan matkalla finaaliin. Kilpailuun osallistuminen jää varmasti mieleen ja sitä on kiva muistella myös kouluajan jälkeen.

– Kaikilla täällä on ollut hyvä tsemppi päällä ja he ovat uskoneet minuun, Aada iloitsee. – Jo semifinaalireissukin oli mieleenpainuva kokemus.

YSAO on tiiviisti mukana Taitaja2024 tapahtumassa ja toimii kumppanina finaaleiden kisajärjestelyissä kahden kampuksen voimin. Peltoniemellä Iisalmessa kilpaillaan eläintenhoidossa ja Hingunniemessä Kiuruvedellä hevostenhoidossa. Lajivastaavana toimitaan Kuopiossa järjestettävissä infrarakentamisessa ja koneasennuksessa.

– YSAOn Taitaja-semifinalisti- ja finalistimäärät ovat kasvaneet hienosti edellisestä vuodesta. Olemme olleet myös kahtena edellisenä vuotena tuloslistan TOP 10:ssä, iloitsee YSAOn vararehtori Kirsi Pulkkinen. – Kuopiossa annetaan taas todellakin taidon näkyä!

Ponssen menestystarinan tuntee Suomessa lähes jokainen. Innovatiivinen metsäkonevalmistaja on ponnistanut Vieremältä yhdeksi maailman suurimmista alallaan ja työllistää 2000 henkilöä Suomessa ja ulkomailla. Yrityksen suurin omistaja ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Juha Vidgrén kertoo, mitä hän ajattelee Itä-Suomen mahdollisuuksista menestyä ja kansainvälisten osaajien roolista siinä.

Ponssen henkilöstöstä puolet työskentelee Suomen toimipisteissä ja koostuu pääasiassa suomalaisista ammattilaisista. Yrityksen kansainväliset osaajat palvelevat asiakkaita tytäryhtiöissä ympäri maailman. Ponssen metsäkoneita viedään 39 maahan.

Yrityksen menestys perustuu sitoutuneeseen työntekoon, joka kumpuaa yhteisistä arvoista: asiakaslähtöisyys, rehellisyys, Ponsse-henki ja innovatiivisuus. Miten arvot ja työn tekemisen kulttuuri saadaan välitettyä samanlaisina toimipisteissä ympäri maailman? Juha Vidgrénin mukaan läsnäololla ja valitsemalla yrityksen johtoon ihmisiä, jotka jakavat saman arvopohjan.

– Arvot pitää elää työelämän arjessa, niitä pitää käydä läpi sekä peilata toimintaan ja tuloksiin säännöllisesti. Käytännön kokemus on osoittanut, että siellä missä arvot on sisäistetty osaksi toimintaa, myös liiketoiminnan tulokset ovat parempia, Juha kertoo.

Juha korostaa erilaisten taustojen ja osaamisen yhdistämistä. Hyvänä esimerkkinä hän nostaa Uruguayn, jossa perinteisen maatalouden korvautuminen uusilla elinkeinoilla yhdistettynä elintason nousuun kasvattaa ihmisten motivaatiota uuden oppimiseen ja menestymiseen.

Tarvitsemme uusia tekijöitä elinvoiman takaamiseksi

Kansainvälisten osaajien rooli on Itä-Suomen menestyksessä keskeinen, ei vain yritysten vaan koko alueen kannalta. Juha kannustaa itäsuomalaisia yrityksiä olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille ja kumppanuuksille.

– Työnantajien on oltava valmiita oppimaan ja jakamaan hyviä käytäntöjä, ja oppilaitosten rooli on tärkeä tukipilari tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Tarvitsemme täsmäkoulutusta, työssäoppimista ja räätälöityjä työelämäpolkuja.

Juha visioi Suomen ja erityisesti Itä-Suomen tulevaisuutta globaalissa kilpailussa, ja hänen sanomansa on selvä: menestys syntyy pitkäjänteisestä yhteistyöstä koulutuksen ja työelämän välillä, nuorten mahdollisuuksista uuden luomiseen ja yrittäjyyskasvatuksesta sekä avoimesta dialogista yritysten ja oppilaitosten välillä.

Työelämän monimuotoisuus voi olla voimavara, joka kantaa pitkälle ja luo menestystä niin yrityksille kuin koko yhteiskunnallekin.

Itä-Suomen oppilaitokset kehittävät palveluita työnantajien tarpeisiin

Syksyllä 2023 käynnistynyt Talent Hub Eastern Finland -yhteistyöverkosto pyrkii edistämään kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä ja osaavan työvoiman löytymistä alueen työnantajien tarpeisiin. Kuusi oppilaitosta Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta kehittää työnantajille palveluja kansainvälisten työntekijöiden vastaanottamiseen ja perehdyttämiseen sekä suomen kielen oppimiseen työpaikalla.

Apua pyritään tarjoamaan helposti, tiivistetysti ja työpaikoille jalkautuvina täsmäkoulutuksina.

– Alueelta löytyy myös yrityksiä ja yhteisöjä, joille kansainvälisten osaajien rekrytointi on jo arkipäivää. Osaamisen jakaminen yritykseltä yritykselle, yhteisöltä yhteisölle ja oppilaitokselta oppilaitokselle on tärkeä osa kokonaisuutta, Ylä-Savon ammattiopiston projektipäällikkö Mirja Iskanius avaa.

Kansainväliset opiskelijat toivovat apua ammatillisten verkostojen luomisessa sekä tietoa oman alan yrityksistä. Yritysyhteistyötä tehdään toimialakohtaisesti niin, että alan opiskelijat ja työnantajat kohtaavat.

– Yhtenä esimerkkinä tästä on hankkeessa Karelia-ammattikorkeakoulun johdolla pilotoitava firmatiimimalli, joka auttaa työ- ja harjoittelupaikkojen löytämisessä.

Yhteistyö alueella toimivien toimialaverkostojen kanssa mahdollistaa jo olemassa olevien viestintä- ja yhteistyökanavien tehokkaan käytön ja toimialalle sopivien koulutusratkaisujen räätälöimisen. Yhteinen tekeminen avaa myös alan yrityksille väylän oman alan koulutuksen kehittämiseen.

Talent Hub Eastern Finland on Itä-Suomen yliopiston, Karelian, Savonian, Riverian, Sakkyn ja YSAOn yhteistyöverkosto. Tavoitteemme on, että alueellemme saapuneet kansainväliset opiskelijat löytävät paikkansa, työllistyvät ja kotoutuvat Itä-Suomeen. Autamme kansainvälisiä opiskelijoita konkreettisesti tutustumaan suomalaiseen työelämään, rakentamaan verkostoja, oppimaan kieltä ja löytämään harjoittelu- ja työpaikkoja sekä mahdollisuuksia yritystoimintaan. Työnantajille tarjoamme tukea ja työkaluja kansainvälisten työntekijöiden rekrytointiin, perehdyttämiseen ja kielen oppimiseen työpaikalla sekä suomalaiseen työkulttuuriin sopeutumiseen. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Voit lukea lisää sivuiltamme.

Kytkinlangat sujahtavat sujuvasti paikoilleen, kun Jere Hänninen tekee kuituasennusta Kaisanetin teknisessä tilassa sijaitsevaan kytkinkaappiin. Iisalmelainen Jere on Mahis-opiskelija eli opiskelee yhtäaikaisesti kaksi ammattitutkintoa.

– Olen valmistunut jo sähköasentajaksi ja tällä hetkellä opiskelen tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa, Jere kertoo.

Opiskelupaikkaa valitessa Jerellä oli ensimmäisenä vaihtoehtona hakeutua sähköpuolen opintoihin, johon kipinä syttyi jo yläkoulun TET-jakson aikana. Mahis-kaksoistutkintoon hän hakeutui opon suosituksesta. Kiinnostusta oli myös elintarvikealalle ja mielessä olivat erityisesti kokin opinnot.

– Minua kiinnostaa myös tuo ruuanlaittopuoli, tuumaa Jere. – Olen kyllä kokkaillut ja kokeillut paljon erilaisia ruokajuttuja nyt kun muutin omaan asuntoon.

Jere aloitti vuonna 2021 sähköalan opinnoilla ja opiskeli jo siinä vaiheessa valinnaisena aineena tietoverkkoalan opintoja, joiden myötä hän hakeutui Kaisanetille.

– Olin ensin koulutussopimuksella kaksi kuukautta ja sen jälkeen jatkettiin oppisopimuksella, Jere summaa. – Kesällä annoin näytön tietoverkkokaapeloinnista ja sen jälkeen vielä it-puoleen kuuluvan näytön kulunvalvonta-asennuksesta.

Työtä ja opiskelua rinnakkain

Jere ei ole kokenut kaksoistutkinnon opiskelua työläänä. Pakolliset yhteiset aineet hän opiskeli etänä nopeaan tahtiin ja opiskelun ja työnteon yhdistäminen on sujunut hyvin.

– Työssä käyminen koulun ohella on ollut helppoa, olen saanut koululta tarvittavan tuen, Jere sanoo.

Työssäoppimisjaksoja ja kesätöitä on opiskelun matkan varrella kertynyt Kaisanetin lisäksi myös muista yrityksistä esimerkiksi sähköpuolelta E Avenuella sekä Iisalmen sähkö- ja automaatiosuunnittelulla.

Armeija-aika on nuorella miehellä jo takanapäin, joten nyt on suunnitelmissa keskittyä työntekoon. Koulutussopimus jatkuu vakituisena työsuhteena Kaisanetillä toukokuun alusta lähtien. Ajatuksena on kerryttää työkokemusta muutaman vuoden ajan. Myös tietoverkkoalan jatko-opinnot työn ohella amk:ssa kiinnostavat.

Jeren sydäntä lähellä on luonnossa liikkuminen, ja hän on harrastanut partiotoimintaa pienestä lähtien. Yksi mielenkiintoinen harrastus liittyy läheisesti hänen opiskelemaansa alaan.

– Minulla on 3D-tulostin, millä tulostan omiin projekteihin liittyviä osia esimerkiksi koteloita ja varaosia. 

Kaisanetilla työkokemusta kertyy kokeneiden asiantuntijoiden ohjauksessa. Tiimiesimies Eero Niskanen tekee uusien opiskelijoiden koulutussopimukset oppilaitosten kanssa. Koulutussopimuksia solmitaan vuoden aikana keskimäärin kaksi, toinen Kajaaniin ja toinen Iisalmeen.

– Meillä on selkeä tavoite saada uusi työntekijä sopimuksen avulla, Eero Niskanen kertoo. – Työssä tarvitaan osaamista mitä ei pystytä koululla opettamaan, vaan taidot hankitaan työpaikalla. Perustaidot ja käsitteet tulee tietenkin olla hallussa jo tänne tullessa.

Yhteistyö oppilaitosten ja Kaisanetin välillä on säännöllistä. Jere oli itse jo ottanut yhteyttä ja kysynyt paikkaa, mutta lopullisesti asia lyötiin lukkoon YSAOn järjestämässä työnantajapäivässä. Jere on sopeutunut Kaisanetin työyhteisöön hyvin, saanut lisää osaamista ja päässyt tekemään työtehtäviä jo itsenäisesti.  

Uutta virtaa tiimiin

– Yleisesti työyhteisössä, kun tulee uusi kaveri niin hän tuo tiimiin mukanaan uutta virtaa ja skarppiutta, miettii Eero. – Tässä työssä tulee olla asiakaspalvelu- ja työyhteisötaitoja sekä tietenkin myös kädentaitoja pärjätäkseen. Jerellä nämä kaikki taidot on kohdillaan.

Jeren opinnot ovat loppusuoralla ja hän valmistuu huhtikuun loppuun mennessä. Koulutussopimus Kaisanetilla muuttuu toukokuussa vakituiseksi tietoliikenneasentajan työsuhteeksi.

Kevään yhteishakua miettivälle nuorelle Jere antaa neuvon. – Lähtekää sille alalle mikä kiinnostaa. Jos ei se sitten jostain syystä olekaan oikea ala, niin älkää pelätkö vaihtaa toiseen. – Jo opiskelevia kehotan osallistumaan Taitaja-kisoihin, jos suinkin on mahdollista, kannustaa Jere. – Ei kannata miettiä epäonnistumista, vaan ottaa kisat hienona kokemuksena.

MAHIS-yhdistelmätutkinto

Ylä-Savon alueen yhteistyöoppilaitoksissa on mahdollisuus opiskella samanaikaisesti niin lukio- kuin ammatillisia opintoja, jolloin opiskelun aikana vuorottelevat ammatilliset- ja lukiojaksot. Samanaikaisesti voi myös opiskella kahta ammatillista tutkintoa. Haku MAHIS-opiskelijaksi tapahtuu yhteishaun kautta. 

Sonkajärveltä kotoisin oleva iisalmelainen Veeti Hotti opiskelee leipuri-kondiittoriksi Ylä-Savon ammattiopistolla. Hänellä on menossa työssäoppimisjakso Leipomo Pekka Heikkisellä ja samalla hän antaa näytön kahvileipätuotteiden valmistuksesta. Osaamistaan hän näyttää taikinanteossa, tuotteiden valmistamisessa, paistamisessa ja pakkaamisessa, näyttötuotteina ovat pullapitkot ja joulutortut.

Veetin tie leipomoalalle johti ikään kuin vahingossa. Hän opiskeli Mahis -tutkintoa eli opiskeli lukiossa ja suoritti samalla ravintola-alan tutkintoa YSAOlla.

– Talvella 2021 katselin kesätyöpaikkaa ja löysin netin työnhakufoorumilta leipurin kesätyöpaikan Iisalmen Citymarketin Fazerille. Pääsin kesätöihin ja tykästyin leipurin hommiin, summaa Veeti.
– Tykkään leipomotyön rytmistä ja monipuolisuudesta, työssä saa mennä ikään kuin tuotteen mukaan. Äärimmäisen positiivinen kesätyökokemus siivitti sitten alan vaihtoon seuraavana syksynä.

Alan parhaimpiin puoliin kuuluu monipuolisuus. Leipomotuotteissa on laaja kirjo erilaisia tuotteita ja niiden valmistaminen tekee työstä mielekästä.

– Leipomotyö ei ole pelkästään leipomista vaan siihen liittyy paljon muutakin, järjestyksen ylläpitoa ja siivoamista Veeti kertoo. – Olen myös oppinut paljon muitakin taitoja kuten ongelmien ratkaisua, töiden priorisointia ja toimimaan stressaavissa tilanteissa johdonmukaisesti.

Nykyajan leipomoiden työskentelyolosuhteet ovat Veetin mukaan inhimilliset, ilmanvaihto toimii ja lämpötila on sopiva. Hyvät ohjeistukset ja varotukset sekä työpisteiden ja koneiden järkevä sijoittelu helpottavat työskentelyä ja lisäävät turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

– Tällä hetkellä leipomoala tuntuu omalta alalta, mutta ei sitä tiedä mitä tulee vastaan, miettii Veeti. – On mahdollisuuksia kouluttautua lisää tai erikoistua ja työelämässä voi edetä esihenkilöksi tai päättäviin asemiin asti.

Työskentelystä Pekka Heikkisellä on Veetillä pelkkää hyvää sanottavaa. Työnteko on ollut luontevaa ja on kokenut olevansa osa työyhteisöä.

– Onhan täällä ihan mahtava porukka. Silloin kun aloitin niin eivät jättäneet puille paljaille vaan heti ottivat mukaan, kehuu Veeti. – Heti neuvottiin, että miten tuotteita pitää tehdä ja antoivat ohjeita ja neuvoja, sain myös palautetta työstäni. Eikä se ole pelkää työhön liittyvää asiaa vaan heitetään läppää, jutellaan niitä näitä ja vaihdetaan kuulumisia. – Suosittelen kyllä vahvasti Pekka Heikkistä työharjoittelupaikkana, jos pystyy tänne Kajaaniin kulkemaan tai täällä asumaan. Työ on monipuolista ja pystyy suorittamaan eri tutkinnonosat samassa yrityksessä.

Heikkisen leipomon työnjohtaja Mika Honkanen antaa myönteistä palautetta Veetistä ja kiittää hänen työpanoksestaan työssäoppimis-jaksolta, oppimisen kehityskäyrä on mennyt selkeästi ylöspäin.

– Veeti on mahtava ja symppis tyyppi ja hänen kanssaan on ollut mukava tehdä töitä, Mika sanoo.
– Kaikista hienointa näissä nuorissa on nähdä se kehittyminen. Jokaisella pitää olla oma mielenkiinto sitä hommaa kohtaan mitä tehdään ja siksi me käydään kouluja.

Heikkisen leipomon työyhteisöllä on hyvä tekemisen meininki, huumori kuuluu jokaiseen päivään ja työpäivän jälkeen on kiva lähteä kotiin.

– Huumoria pitää olla mutta olennainen eli työnteko tulee muistaa, veistelee Mika. – Kiinnitetään huomiota siihen, että on mukavaa ja pidetään huolta siitä, että kellään ei ole huono olla täällä töissä. Asioihin pitää puuttua ajoissa.

Veetin opinnot alkavat olla jo loppusuoralla. Edessä on vielä konditoriatuotteiden näyttö ja valmistuminen kevään tai alkukesän aikana.

– Sen näkee sitten, miten lähtee konditoriapuolen työt sujumaan, Veeti tuumii. – Kyllä minä enemmän kuitenkin koen itseni leipurina. Leipuripuolella ei vaadita niin paljon käden tarkkuutta ja pientä nypräämistä vaan tehdään suuria määriä kerralla. Tarvitaan matematiikkaa, raaka-aineiden tuntemusta ja pitää osata arvioida tuotteen menekkiä ja hintaa.

YSAOn opettaja Outi Leinosella on aihetta hymyyn. Veetin näyttötuotteita kelpaa esitellä ja kehitystä osaamisessa on selkeästi tapahtunut työssäoppimisjakson aikana.

Elintarvikealan perustutkintoa opiskelee tällä hetkellä 30 opiskelijaa ja he valmistuvat omassa tahdissaan pitkin vuotta. Ensi vuonna leipomoluokassa aloittaa 18 opiskelijaa.

– Elintarvikealan perustutkinnossa ensimmäisenä käydään läpi ruuanvalmistuksen liittyviä perusasioita kuten raaka-aineisiin tutustumista ja niiden käsittelyä ja jalostusta, kertoo Outi.

– Sen jälkeen opiskelijat lähtevät ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle ruuanvalmistukseen liittyviin yrityksiin. Kolme päivää ollaan lähiopetuksessa ja kaksi päivää työssä oppimassa.

Työssä oppiminen kulkee opintojen mukana koko opintojen ajan ja koulun tuella opiskelijat pääsääntöisesti itse hakeutuvat yrityksiin oppimaan. Monissa yrityksissä on ollut YSAOn opiskelijoita useampana vuonna harjoittelemassa työelämän taitoja.

– Opiskelijoille, jotka rohkenevat lähteä eri paikkakunnille tai ulkomaille ovat ovet auki. Se on hieno mahdollisuus, Outi toteaa.

Valmistuneiden opiskelijoiden taitotasoon työssä oppimisella on iso merkitys. Saako hän harjoitella ja tehdä monipuolisesti erityyppisiä tuotteita. Oppijoiden kädentaidoissa on isoja eroja, toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta ja toisilla ne ovat hyvin nopeasti hallinnassa. Kiinnostus ja oman ajan käyttö harjoitteluun nopeuttaa oppimista.

YSAOlla leipomoalan koulutukseen hakeutuvista puolet on nuoria, suoraan peruskoulusta tulevia opiskelijoita. Toinen puoli on aikuisia esimerkiksi ammatinvaihtajia, jotka haluavat tehdä vielä elämässään jotakin muuta tai opiskella nuoruuden haaveammattiin, vaikka virkavapaan aikana. 

– Nuoruuden haaveena voi olla myös kahvilan perustaminen, jota varten lähdetään opiskelemaan ja hankitaan leipuri-kondiittorin taidot ja paperit, kertoo Outi. – Toivoisinkin, että jokaisella paikkakunnalla olisi yksi paikallinen leipomoyritys, että kahvileipä- ja leipäkulttuuri pysyisi mahdollisimman rikkaana täällä Suomessa.

Marraskuussa Pekka Heikkisen toimitusjohtajana aloittaneelle Laura Rantaselle leipomo oli jo ennestään tuttu. Hän toimi yrityksessä 1,5 vuotta kehityspäällikkönä henkilöstön, toiminnan ja tuotteiden kehittämisen parissa. Leipomon tuotteita menee myyntiin aina Oulusta Tampereelle asti ulottuvalle alueelle.

Leipomo tekee yhteistyötä YSAOn kanssa ja osa henkilöstökunnasta on opiskellut oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi. Työssä oppijoita otetaan myös mielellään vastaan, jos opiskelijan käytännön asiat järjestyvät jakson ajaksi.

– Koulussa opiskellaan perusteet ja työ itsessään kyllä sitten opettaa. Tärkeintä on kuitenkin oppia ne työelämäntaidot, tuumaa Rantanen. – Onneksi on näitä työelämän jaksoja, joissa niitä taitoja sitten harjoitellaan. Työssäoppimispaikalla on iso merkitys osaamisen kehittymiseen.

Leipomo Pekka Heikkinen & kumpp.
”Hyvvää sen olla pittää” on leipomon motto. Perinteikkään leipomon tarina sai alkunsa yli sata vuotta sitten, kun leipurimestari Pekka Heikkinen perusti vaimonsa kanssa leipomo- ja konditorialiikkeen Kajaaniin. Nykyään yrittäjinä toimii jo neljäs sukupolvi Heikkisten sukua, Kaisa ja Juuso Marin lisäksi kolmantena osakkaana on Ollis Leppänen. Leipomo työllistää noin 20 henkilöä.

Hollannin Hellendoornissa kahden kuukauden kansainvälistä työssäoppimisjaksoa suorittavalla 19-vuotiaalla Emilia Aikiolla ei ole koti-ikävä.

– Päin vastoin, voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, tuumaa Emilia. – Olen käynyt kävely- ja pyörälenkeillä lähiseudulla. Täällä on upeat maisemat, paljon peltoja ja eläimiä näkee joka puolella, hevosia, lehmiä, lampaita ja alpakoita. Minut on otettu hyvin vastaan ja olen päässyt tutustumaan myös muihin hevostalleihin täällä.

Oulusta kotoisin oleva Emilia opiskelee Ylä-Savon ammattiopisto YSAOn Hingunniemen kampuksella, hevostalouden perustutkintoa, ratsastuksenohjaajaksi.

– YSAO vaikutti minusta parhaalta vaihtoehdolta, kuulemani mukaan oli hyvä koulu ja suhteellisen lähellä kotiani, kertoo Emilia. – YSAOlla on oltu todella joustavia, olen tehnyt suurimman osan opinnoistani koulutussopimuksella työpaikalla.

Emilialle oli selvää jo opintojen alkuvaiheessa, että hän haluaa ulkomaille.

– Tiesin haluavani ulkomaille, olen haaveillut tästä jo kauan! Koulultakin kannustettiin ja oltiin innoissaan puolestani, Emilia iloitsee.

Työssäoppimisjaksoon kuuluu hevosten hoitotyötä sekä ratsastusta ja juoksuttamista. Työtehtävät ovat erilaisia kuin Suomen ratsastuskouluissa, koska tallityöntekijät ovat erikseen. Tallilla koulutetaan pääasiassa nuoria hevosia ja myydään niitä. Toiminta on ammattimaista ja kaikki tehdään viimeisen päälle.

Kuopiosta kotoisin oleva Elli Heiskanen opiskelee myös ratsastuksenohjaajaksi ja on parhaillaan työssäoppimisjaksolla Saksan Traben-Trarbachissa. Elli on viihtynyt Hingunniemessä hyvin ja kertoo opiskelussa parasta olevan hevoset ja kaverit.

– Meillä on hyvät tilat ja ympäristö koululla, mukava henkilökunta, opettajat ja tallimestarit, jotka aina tsemppaa. Kannustivat minuakin lähtemään tänne ulkomaan jaksolle, Elli tuumaa.

Saksassa Ellin töihin kuuluvat perus tallihommat, karsinoiden siivous ja hevosten ruokkiminen. Hevosia varustetaan valmiiksi ja liikutetaan juoksuttamalla tai ratsastamalla. Työntekijöitä on eri maista, joten työkielenä tallilla käytetään englantia.

– Todella hyvin otettiin vastaan tänne ja olen päässyt käymään kisoissakin mukana muutaman kerran, Elli kertoo. – Olen vähän tutkinut lähikaupunkeja kaverin kanssa ja käynyt festivaaleilla.

Kansainvälinen toiminta avaa uusia mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa. Se kehittää kielitaitoa ja antaa valmiuksia toimia erilaisissa monikulttuurisissa ympäristöissä sekä avaa työllistymismahdollisuuksia ulkomaille. YSAOlle myönnetty Erasmus + akkreditointi tuki mahdollistaa ulkomaan liikkuvuusjakson.

Emilia ja Elli kannustavat muitakin lähtemään ulkomaille. – Tämä on varmasti unohtumaton kokemus. Täältä saa paljon oppia, hienoja muistoja ja näkee paljon enemmän kuin Suomessa.

Ylä-Savon ammattiopiston Peltoniemen kampuksella maatalouden perustutkintoa opiskelevalla Iisa Vesamäellä on syytä hymyyn. Hän on yhtä opintopistettä vaille valmis eläintenhoitaja.

Kuopiosta kotoisin olevalla Iisalla on taustalla lähihoitajan ja kosmetologin opintoja, mutta ne eivät tuntuneet omilta aloilta. Motivaatiota uuden opiskeluun toi myös muutto miehen kotitilalle Varpaisjärvelle.

– Halusin hahmottaa tilanhoidon kokonaisuuden paremmin, koska minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta navettahommista, kertoo Iisa. – Nyt oli hyvä sauma lähteä, kun opiskelumahdollisuus oli tässä lähellä. Tulevaisuutta ajatellen on myös hyvä, että erikoisammattitutkintoja on mahdollista suorittaa täällä, tutussa ympäristössä.

Iisan mies on opiskellut Peltoniemellä maaseutuyrittäjän tutkinnon, ja he hoitavat yhdessä lypsykarjatilaa noin vuosi sitten toteutuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tilalla on yhden robotin navetta, jossa on 50 lypsävää ja lisäksi nuorta karjaa.

Peltoniemen kampusalue on Iisan mielestä viihtyisä. Lähiviikkojen ajaksi hän on ottanut huoneen koulun asuntolasta.

– Koulun sisätilat on kivan näköisesti sisustettu ja ruokalasta avautuu hieno maisema, tuumaa Iisa. -Tykkään asuntolaviikoista, koska siellä on samaan aikaan kivoja tyyppejä, joiden kanssa pysyy koulun jälkeen hengailemaan.

Eläinrakkaan Iisan mielestä on hienoa, että koululla on hoidettavia eläimiä monipuolisesti ja opintoihin kuuluu tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitotyötä. Eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että navetta on hyvä ja toimiva. Peltoniemeen rakenteilla oleva uusi opetusnavetta valmistuu ensi kesään mennessä ja samalla uudistuu myös käytössä oleva teknologia.

Iisa lähti keväällä viiden kuukauden ajaksi kausityöhön Korkeasaaren eläintarhaan. Hän sai suoritettua siellä myös viimeisen harjoittelun ja eläinlajikohtaisen, hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen -näytön markhor -kierteissarvivuohilla.

– Hoidin kalliotarhoissa viihtyviä markhoreita sekä persianlampaita, ilvestä, metsäpeuroja ja Afrikan pikkuvuohia. Pääsin myös mukaan leijonan siirtoon sekä ruokkimaan pikkupandoja ja manuleita, Iisa kertoo. – Persianlampaat kyllä veivät sydämeni.

Syyskuussa Korkeasaaressa järjestettiin Euroopan eläintarhojen säätiön (EAZA) vuosikonferenssi, jossa Iisalla oli mahdollisuus tavata henkilökuntaa eri maiden eläintarhoista. EAZA on jäsenjärjestö, joka asettaa standardin edistyksellisille eläintarhoille ja akvaarioille ja muille kumppaneille Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja sen ulkopuolella.
Mielenkiintoinen kokemus oli myös päästä mukaan Korkeasaari tv-sarjan kuvauksiin viime kesänä. Iisa nähdään suuren suosion saaneen sarjan toisella tuotantokaudella Nelosella ja Ruudussa 14.11. alkaen.

Iisan nyt loppusuoralla olevat opinnot alkoivat viime vuoden tammikuussa. Monimuoto-opiskelu mahdollistaa samanaikaisen työskentelyn kotitilan navetalla. Harjoittelujaksot Kuopion eläinkaupassa ja Korkeasaaressa ovat antaneet monipuolisen kuvan työstä eläinalalla. Myös kansainvälinen harjoittelu koiratarhalla Espanjassa oli alun perin Iisan suunnitelmissa.

Joulukuussa häämöttävän valmistumisen myötä jatko-opinnot kajastavat jo mielessä. Uusia ajatuksia on tullut koko ajan opintojen edetessä.

– Mitä enemmän olen oppinut ja tehnyt tai käynyt työharjoittelussa on mieleen tullut uusia ideoita ja halua tietää ja oppia enemmän, tuumii Iisa. – Eläintenkouluttajan opinnot kiinnostavat ja kaikki missä syvennytään eläinten lajinomaiseen käyttäytymiseen.

Erityisen positiivisena asiana opiskeluajalta on jäänyt mieleen opettaja Johanna Virtasen ja yrittäjä Ulla Hööpakkan kehittämä Kumpainen-ohjelma. Sen tavoitteena on parantaa sekä eläinten että tuottajien hyvinvointia lisäämällä ymmärrystä ja osaamista tuotantoeläinten oppimiseen ja käyttäytymiseen.

-Siitä tullut hyvä mieli, kun aihe on nostettu esiin ja tuotantoeläinten koulutukseen kiinnitetään huomiota, kiittelee Iisa.

Oletko koskaan miettinyt, kuka teki sinun sukkasi? Neuloiko mummo ne vai ompeliko pieni lapsi ne hikipajassa? Kestävässä kehityksessä on kyse juuri tästä. Puhutaan arkipäiväisistä asioista, mutta koitetaan nähdä pintaa syvemmälle. Sinulla on sukat nyt jalassa, mutta mitä kaikkea on tapahtunut ennen niiden sukkien pukemista. Puuvillan viljelyä, keräystä ja kuivatusta, keinokuitujen valmistusta öljystä, kuljetusta, värjäystä kemikaaleilla, ompelua, pakkaamista, kuljetusta… Käyttämiemme tuotteiden elinkaari on yllättävän pitkä. Elinkaaren vaiheissa tarvitaan energiaa ja työtä ja valitettavasti lapsityövoiman käyttö on maailmalla yleistä.

Kestävässä kehityksessä on tärkeää ymmärtää sekä maailmanlaajuinen ongelma että paikalliset toimintatavat. Yksi kestävän kehityksen kansainvälisistä tavoitteista on poistaa nälkä. Maailmassa noin joka yhdeksäs kärsii aliravitsemuksesta ja samaan aikaan neljäsosa ruoasta hukataan hävikkiin. YSAOlla taistellaan ruokahävikkiä vastaan. Ruokahävikki punnitaan ja kirjataan, jotta sitä voidaan vähentää aktiivisesti. Ruokalan henkilökuntaa laskee jopa opiskelijoiden kenkäpareja, että ruokaa valmistetaan oikea määrä ja lounaan jälkeen hävikkiruokaa myydään edullisesti.

Kestävän kehityksen osa-alueet ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys. Sosiaalinen kestävä kehitys tarkoittaa esimerkiksi työturvallisuutta, tasa-arvoa ja hyvinvointia. Hyvinvointiin panostetaan ja yksi uusimmista ideoista on opiskelijoille tarjottava ilmainen aamupala. Tällä tuetaan säännöllistä ruokarytmiä, mikä parantaa hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota. Asevelikadun pääkampuksella on myös opiskelijoille ilmainen kuntosali ja koululta saa lainaan urheilu- ja retkeilyvälineitä. Parhaillaan menossa on opiskelijakysely tasa-arvosta.

Huhtikuussa oli valtakunnallinen Vaskihaaste-kampanja, jossa ammattiin opiskelevat jättivät kestävän kehityksen ja vastuullisuuden lupauksia. Ysaolaisista moni lupasi suosia kävelyä, polkupyöräilyä ja julkista liikennettä. Näillä toimilla halutaan vähentää yksityisautoilun hiilidioksidipäästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta. Tunne siitä, että voi vaikuttaa, lisää hyvinvointia. YSAOlla on yksilölliset opintopolut eli opiskelija voi vaikuttaa omiin opintoihinsa. Osa kursseista on myös mahdollista suorittaa lähiopetuksen sijaan etänä Teamsin kautta tai itsenäisesti verkko-opintoina. Autoilun vähentäminen, etäopetus ja verkkomateriaalit ovat ympäristön kannalta hyviä vaihtoehtoja. Puhumme ekologisesta kestävästä kehityksestä silloin, kun tietoisesti valitsemme ympäristön kannalta hyviä vaihtoehtoja.

Luonnon merkitystä hyvinvointiin on tutkittu. Jo 5 minuuttia luonnossa parantaa mielialaa ja 15 minuuttia lisää elinvoimaa ja alentaa verenpainetta. YSAOn kampuksilla luonto on lähellä ja ulkona oppiminen mahdollista. Esimerkiksi luonnonvara- ja rakennusaloilla osa työtehtävistä ja niiden opiskelusta tapahtuu luontevasti ulkona, mutta myös muilla aloilla ulkona oppimista voisi hyödyntää.

Miksi ruokalassa ei ole tarjotinta? Miksi hevosen jalat kylmätään jäällä eikä vedellä? Miksi simulaatio-opetus lisääntyy? Miksi luutun ei anneta kuivua kokonaan? Miksi EcoAssistancea kannattaa totella? Nämä kaikki toimenpiteet ovat arkipäivää YSAOlla ja niillä vähennetään luonnonvarojen kulutusta. Taloudellinen kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvarojen rajallisuuden ymmärtämistä ja säästämistä.

Parhaillaan työstetään alakohtaisia kestävän kehityksen osaamislupauksia, joissa kerrotaan, mitä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden asioita opiskelija kurssin tai tutkinnon jälkeen osaa. Työn alla on myös kestävän kehityksen päiväkirja opiskelijalle mukaan työssäoppimisjaksolle. Päiväkirjan idea on ohjata opiskelijaa huomioimaan kestävän kehityksen asioita työssä. Päiväkirjan toivotaan myös virittää keskustelua kestävän kehityksen aiheista työelämässä. Osaamislupauksilla ja kestävän kehityksen päiväkirjalla vahvistetaan työelämään siirtyvän tietoja ja taitoja toimia kestävän kehityksen osaajana ja vastuullisena ammattilaisena omalla alallaan.

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen, ylikulutus, ilmastonmuutos ja mikromuovi ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Kestävän kehityksen tarkoitus on valottaa ratkaisuja ongelmien selättämiseksi. Tärkeää on ymmärtää, että jokainen voi vaikuttaa omassa arjessa ja työssä ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva keino vaikuttaa. YSAOlla esimerkiksi juodaan luomumaitoa. Luomun valinta vähentää kemikaaleilla lotraamista ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

YSAOn opetusnavetan kahvihuoneessa käydään nopeatempoista keskustelua, kun eläintenhoidon ammattitutkinnon vastuuohjaajat Laura Leinonen ja Essi Taipale sekä ammatinohjaaja Tytti Venäläinen pureutuvat eläintenhyvinvointiin. Aihe on laaja ja nyt sen pintaa vain silotellaan kevyesti.

– Korona muutti seura- ja harraste-eläinpuolta, Leinonen aloittaa. – Monet ihmiset ottivat lemmikkejä, joka näkyy kasvaneena eläintenhoitoalan työnä, kuten klinikkaeläinhoitajien ja eläintenkouluttajien parissa.

– Trimmauspuolella tehtävät ovat myös lisääntyneet, kun kaikki eivät välttämättä osaa tehdä lemmikkien turkinhuoltoa tai kynsien leikkuutta, kertoo Taipale, joka vastuuohjaa trimmaamisen osaamisalaa.
Ohjaajat keskustelevat, kuinka korona-aikana omistajat olivat enemmän läsnä ja nyt lemmikki saattaa oireilla yksinolosta. Näissä tilanteissa omistaja voi kääntyä koulutetun eläintenkouluttajan puoleen kysyäkseen neuvoja.

Pohjois-Savossa tuotantoeläimet ovat merkittävä elinkeino. Esimerkiksi nautakarjatilojen määrä on laskenut, mutta nautojen määrä ei ole vähentynyt samassa suhteessa.

Sosiaalinen media ja mm. eläimistä jaetut kuvat ja videot toimivat yhtenä tärkeänä viestintäkanavana myös maatalousalalla. Kuvat ja videot ovat myös ammattilaisen apuna eläinten olosuhteiden ja hyvinvoinnin seuraamisessa. Toisaalta älylaitteiden käyttö voi myös vaarantaa työturvallisuutta, jos työntekijä keskittyy vaikkapa somettamiseen. YSAOn pelisääntönä on, että kännykkä ei saa olla työnteossa mukana. Näin opiskelijat oppivat turvallisen tavan työskennellä.

– Karjakoko kasvaa ja eläimistä kerätty data lisää mahdollisuuksia nautojen hyvinvoinnin seuraamiseen ja tukemiseen. Toisaalta eläinyksilöiden persoonallisuuksia ei ehkä pystytä huomioimaan samoin kuin pienemmässä karjassa, pohtii Taipale.

– Jos kännyköitä käytettäisiin navetassa, voisi syntyä vaaratilanteita isojen eläinten ja koneiden seassa, kertoo Venäläinen.

Maatalousala työllistää laajan joukon suoraan ja välillisesti. Automaatio ja koneellistaminen ovat muuttaneet työtä joustavammaksi sekä fyysisesti kevyemmäksi, mutta esimerkiksi maatalouslomittajista on kova pula. Pian voimaan astuva eläinten hyvinvointilaki vaatii, että eläinalalla työskentelevillä täytyy olla vaadittava koulutus tai työn kautta saatu pätevyys.

– Laki tukee eläinten hyvinvointia, joka taas auttaa alalla työskentelevien hyvinvointia, sanoo Taipale.
Eläinten hyvinvointia lähestytään lajityypillisen käyttäytymisen ja lajin raamien kautta. Niiden ymmärtäminen toimii ytimenä, jonka lisäksi eläimen oma persoona muokkaa käytöstä. Eläimen stressi-, pelko- ja kiputilaa voi oppia lukemaan kipuilmeistä tai -asennoista. Lisäksi tukena on teknologia, jota myös hyödynnetään YSAOn oppimisympäristöissä, kuten Peltoniemen opetusnavetalla.

– Lypsyrobotilta saadaan paljon tietoa, kertoo Taipale – Kuten lehmän lypsymäärä ja maidon solumäärä.

– Nautojen korvassa tai pannassa oleva SenseHub-laite mittaa taas märehtimistä ja aktiivisuutta, jatkaa Venäläinen. – Sillä voi seurata onko aktiivisuus normaalilla tasolla. Ja kun tunnet eläimet, voit miettiä tilannetta yksilön kannalta. Menet eläimen luo ja katsot miltä se näyttää.
Nykyään eläinten hyvinvointia tutkitaan paljon, joka on sekä monipuolistanut opiskelutarjontaa, että helpottanut alan opetusta. Myös nykyinen koulutusmuoto on opiskelijoille suotuisampi.
– Koulutusaika on joustavaa, kertoo Leinonen. – Jos opiskelijalla on jo osaamista, hän voi edetä nopeammin. Mikäli hän tarvitsee enemmän harjoitusta, käytetään siihen aikaa. Käytännön työ on jo varhain mukana.

Ohjaajien keskustelu jatkuu eläinten liikkumisessa, oikeanlaisessa ruuassa, syömiskäyttäytymisessä ja unitottumuksissa. Eikä aiheet tähän lopu. Ja niin kauan kuin on aiheita, on opittavaa.

Suunnittelu, aikataulutus ja laskelmointi, ymmärrys pintamateriaaleista, siivousaineista ja tekniikasta sekä toistuva fyysinen työ pitää Kangaslammin koulun tilat puhtaina. Janne Partasella on ideaalitilanne, sillä edelleen kymmenen vuoden jälkeen, hän nauttii puhtausalan työstään, työympäristöstään sekä työnantajastaan.

– Kun lähdin laitoshuoltajaksi, sanoin ääneen, että haluan siivousalan ja siivoojien arvostuksen kasvavan. Me ollaan arjen sankareita, sanoo YSAOlla puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon sekä laitoshuoltajan ammattitutkinnon suorittanut Partanen ja jatkaa nauraen. – Tai kuten työkaverini sanoo, olemme parkettikosmetologeja.

Partanen päätyi sattuman kautta puhtausalalle, jonne suuntasi puhtaalta seinältä vailla kokemusta. Tietämättömyytensä hän näkee vain hyvänä, sillä asioiden oppiminen tyhjästä oli helpompaa kuin opittujen tapojen muuttaminen.

– Tämä on hirveän kehittyvä ala. Jo 10 vuoden aikana on tullut paljon uusia aineita ja työvälineitä. Robottitekniikka on tullut myös tueksi, joten koko ajan on opittavaa, jos haluaa oppia, Partanen innostuu.

Koneet ovat apuna suurien tilojen huollossa, mutta eivät koskaan vie työtä ihmisiltä. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, sillä alalla monet lähestyvät eläkeikää.

– Kyllä se kertoo alan miellyttävyydestä, kun on ihmisiä, jotka ovat olleet yli 30 vuotta samalla alalla ja työnantajalla, pohtii Partanen. – Ja puhun nyt ammatti-ihmisistä, hirvittävän fiksuista, jotka pärjäisivät halutessaan muussakin työssä.

Fyysisen työn vastapainoksi Partanen ammentaa vastapainoa luovuudesta ja musiikista, joka on enemmän kuin harrastus.

– Tällä hetkellä minulla on aktiivisina bändeinä Hautajaisyö, Alfa Pentatonik, Verilehto ja Marraskuun Lapset. Teen työtä, jotta voin tehdä musiikkia. Se on hienoista balanssia, joka auttaa hyvinvoinnissa, Partanen kertoo.

Partanen pitää tärkeänä, että ihminen uskaltaa ja löytää oman asiansa. Sama koskee työtä.

– Jos työelämässä tai elämässä on jokin huonosti, kannattaa siitä puhua ääneen, eikä jäädä yksin asian kanssa. Meillä on onneksi hyvä työporukka, voimme puhua asioista ja ongelmat käsitellään heti.

Stressivapaus, hyvä ja kannustava tiimi, selkeät työajat, kuntapuolen hyvä palkka ja edut sekä kunnolliset työvälineet ovat asioita, joita Partanen listaa työnantajansa, Iisalmen kaupungin eduiksi. – Työt saat tehdä rauhassa ja sinusta huolehditaan, kun teet työsi hyvin ja pidät asiakkaasi tyytyväisenä.

Hän on joutunut myös komentamaan lapsia, mikäli on nähnyt hölmöilyä tai kiusaamista. Samalla tavalla kasvattaminen kuuluu Partasen mukaan siivoojille, ja he puuttuvat tilanteisiin kuten muut aikuiset ja vievät asiat opettajalle.

– Me olemme huomaamaton silmä- ja korvapari. Yläkoulussa kiusaamiset rauhoittui kummasti, kun tulin väliin, Partanen kertoo. – Olen ollut pitkään alalla, ja osa asiakkaistani on kasvanut jo täysi-ikäisiksi. Kerran eräs poika tuli halaamaan minua ja sanoi, että auttoi kun joku aikuinen oli läsnä. Tuollaiset asiat antavat voimaa omaan tekemiseen, vaikka olenkin vain siivooja, sanoo Partanen veikeästi hymyillen.

Lasiset, peilinä heijastavat ovet muuttuvat raskaaksi ja hitaasti avautuvaksi, kun mieli on tukossa ja täynnä jännitystä ja huolta. Oven takaa paljastuu outoja käytäviä, luokkatiloja, ihmisiä ja tilanteita.
– Väitän, että pääpiirteissään, opiskelijoiden hyvinvoinnin pystyy aistimaan, jos on rohkeutta kysyä. Otetaan asia puheeksi. Mitä sulle kuuluu? -on hyvä kysymys, pohtii Jenni Tikkanen, jonka työnä on kulkea opiskelijoiden maailmassa ja huolehtia, että heillä on keinoja selvitä haasteista ja mahdollisuudet voida hyvin.
YSAOlla on hyvinvointitiimin luoma hyvinvoinnin vuosikello, jonka tapahtumilla ja toimenpiteillä edistetään yhteisöllistä opiskeluhyvinvointia yhdessä kaikkien YSAOlaisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tiimi pyrkii huomioimaan kampuksilla fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja aineellisen hyvinvoinnin näkökulmia.

Hyvinvointivalmentajan työpäivä koostuu erilaisista tehtävistä, tunnetiloista ja pohdinnoista.

Klo 8-10 Ryhmäytymistoimintojen suunnittelu
– Syksyllä aloittavien perustutkinto-opiskelijoiden kanssa panostamme entisestään ryhmäytymiseen, jotta opiskeluryhmästä voisi saada ystäviä sekä tukea viedä opintoja eteenpäin. Saimme kuraattorin kanssa kerättyä hyviä ideoita, ja teimme runkoa sekä sisältöä tapaamisia varten.
Ammattiopinnoissa jokaisella opiskelijalla on yksilöidyt polut, ja he kulkevat jo varhaisessa vaiheessa omalla rytmillään. Lisäksi jatkuvan haun kautta saapuu opiskelijoita eri aikoina.
– Helpolla tulee irtolaisuuden tunnetta eikä omaan ryhmään kiinnity. Sen vuoksi opiskeluhuollon, eli kuraattorin, psyykkarin ja terveydenhoitajan kanssa teemme jo opintojen alkuvaiheessa ryhmiin suunniteltuja vierailuja, joiden aikana opiskelijat tutustuvat paremmin toisiinsa ja opiskeluhuollon henkilöstöön

Klo 10-11.30 OPKUn kokous
Aamuisen suunnitelman jälkeen Tikkanen suuntasi koko YSAOn opiskelijakunnan hallituksen eli OPKUn kokoukseen.
Kun aloitin työt, OPKU- ja tutortoiminta oli minulle vieraampi asia, kuten se on myös monille uusille opiskelijoille, Tikkanen kertoo. – Muiden ammattioppilaitosten tavoin, korona oli ajanut toimintaa alas, ja lähes kaikki opiskelijatoiminnan aktiivit olivat jo valmistuneet. Toiminta piti polkaista käyntiin.
OPKU vaikuttaa konkreettisella tasolla opiskeluun, ja opiskelijoiden esille nostamat asiat etenevät usein nopeasti käsittelyyn ja mahdollisiin käytännön toteutuksiin. Aamupäivän kokouksessa valmisteltiin seuraavaa johtoryhmän tapaamista.
– Opiskelijakunnan hallitus ja innokkaat tutorit tapaavat säännöllisesti johtoryhmän, ja he pääsevät suoraan vuorovaikutukseen keskenään. Viimeksi paikalla olivat rehtori Kari Puumalainen, kehitysjohtaja Niina Puumalainen ja koulutusjohtaja Virpi Rautiainen.

Klo 11.30-12 Lounas
Tikkanen pyrkii huolehtimaan tauotuksistaan ja pystyy irtaantumaan työasioista.
– Käyn joskus työkaverin kanssa ulkona syömässä tai sitten syömme koulun lounasruokalassa, hän kertoo. – Usein parhaat ideat nousee, kun keskustellaan aiheen vierestä.

klo 12-14 Opintojen huolenpito- ja ohjauskeskustelu, järjestyssäännöt
– Tarjoamme YSAOlla opiskelijoille tukea ja ohjausta entistä enemmän ja varhaisemmin, mikäli opinnoissa esiintyy haasteita tai ne hidastuvat. Lounaan jälkeen päivitimme Wilmaan tulevaa lomaketta, joka kartoittaa opiskelijan tilannetta sekä helpottaa vastuuohjaajan ja opiskelijan keskusteluja, Tikkanen sanoo.
Hyvinvointitiimin vastuuseen kuuluvat järjestyssäännöt, joihin sisältyvät muun muassa kiusaamis- ja päihdeasiat.
– Toki niitä käsitellään myös ohjauksen ja tuen tarjoamisen kautta. Jos opiskelija tulee kertomaan, että häntä haukuttiin luokassa, käsitellään se myös järjestyssääntöjen puitteissa ja järjestetään asianmukaiset keskustelut ja selvittelyt, Tikkanen kertoo. – Kun opiskelija nostaa tilanteen meille, se on jo tärkeää ja se käsitellään, ettei tilanteet paisu ja vaikuta opiskeluun. Valitettavasti monet nuoret ajattelevat, että omat tekemiset tai sanomiset voi kuitata vitsillä. Kukaan ei saisi kokea, että olisi ulkopuolinen tai kiusattu.

klo 14-15 Musiikkiesitystreenit
– Kevätjuhlissa oli tarkoitus olla opiskelijaesiintyminen, mutta hän valitettavasti estyi, selventää Tikkanen päivän ohjelmastaan. – Tuossa vaiheessa meillä oli vielä treenit, kun suunnittelimme duetto-laulantaa. Hyvinvointivalmentajan tehtävässä olen päässyt hyödyntämään omia vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita, Tikkanen iloitsee.

klo 15-16 Opiskelijaintranetin kehittämispalaveri
Tikkanen kävi eKampuskoordinaattori Kaisu Auvisen sekä opojen kanssa läpi opiskelijoiden toiveita Intranetin suhteen.
– Tarkastelimme, kuinka se on toiminut ja otettu vastaan. Opiskelijakyselyssä nousi toive opiskelijoiden omasta kanavasta, ja tarkoitus on, että Intranet rakentuisi vuorovaikutteiseksi alustaksi.
Kehityssuunnitelmiin on nostettu opiskelijakunnan ja tutoreiden sivut, jonne he saisivat itse päivittää sisältöä.

OPKUn jäsenenä toimiva Helmi Puranen on opiskellut eläintenhoitoa. Alan hän totesi omakseen Valman kautta, kun pääsi tutustumaan eri aloihin. Hän aloitti ryhmässä kesken vuoden ja on järjestänyt välillä kevennettyä lukujärjestystä.
– Täytyy osata pitää taukoa ja sanoa itselle ja muille, jos ei jaksaminen riitä, Puranen toteaa. – Meillä on säännölliset keskustelut opettajien kanssa, ja tosi joustavasti saa sovittua tuntien määrän lukujärjestykseen.
Puranen tietää, että vastuuohjaajalle voi rohkeasti kertoa omasta jaksamisestaan, he ymmärtävät kyllä.
– Ei tarvitse paukuttaa samaa tahtia kuin muutkin. Minulla oli aluksi paine siihen, ja harmitti ajatella, etten valmistuisi samaan aikaan, muistelee Puranen. – Mutta sitten huomasin, että olinkin saanut tehtyä vaaditut tehtävät ja valmistun samassa ajassa muiden kanssa.

Hyvinvointitiimi kulkee opiskelijan arjen rinnalla yhdessä vastuuohjaajan, opojen ja opiskeluhuollon tukena. Täällä ei tarvitse olla yksin. Ole rohkeasti oma itsesi, uskalla kysyä ja ota asiat puheeksi, muistuttaa Tikkanen. – Mene unelmia kohden ja luota, että elämä kantaa. Oma paikka kyllä löytyy.

Sankariniemen kampuksella sijaitsee toiminto, jossa jaetaan tietoa, löydetään ratkaisuja ja ennen kaikkea palvellaan ihmisiä. YSAOn tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat tarjoavat koulun muille opiskelijoille ja henkilökunnalle it-tukipalvelua osana omaa opiskeluaan. Jo kahden vuoden ajan pyörinyt EduHelp on osoittanut tarpeellisuutensa.

– Tässä oppii ihmissuhteista ja ihmistuntemuksesta, mitä ei heti voisi kuvitella oppivansa, kun työskennellään tietokoneiden parissa, sanoo opettaja Tarja Hyvärinen. – Meillä on hyvä porukka, kaikki opiskelijat auttavat toisiaan ja vertaisoppiminen on vahvaa.
Asian voi todentaa paikan päällä. IT-alan opiskelija Janne Savolainen ehtii pyörähtää toimistolla, kun koneasennuksen opettaja jo haki hänet ratkomaan pikaista ongelmaansa. Työn jälkeen Savolainen palasi Aki Hiltusen viereen valmiina seuraaviin tehtävänantoihin.
– Täällä saa olla rennosti, ja meillä on hyvä porukka, kertoo Savolainen.
– Täällä on aina mukava olla, komppaa Hiltunen. – Uudet opiskelijat otetaan nopeasti mukaan. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille kerrotaan EduHelpistä ja sitten vuoden lopulla tai toisen vuoden alussa siirrytään kokeilemaan työtä.
EduHelpissä harjoitellaan jokaisen oman valmiuden ja osaamisen mukaan. Opiskelija voi aloittaa seuraamalla ja kuuntelemalla muiden työtä, kunnes on valmis kokeilemaan itse tehtäviä. EduHelpin merkitys on kasvanut, kun peruskoulusta saapuneille opiskelijoille tarjotaan omat tietokoneet.
– Muut opiskelijat hakevat helpommin apua, kun tietävät, että tuessa on toinen opiskelija, kertoo Hyvärinen havainnoistaan.
EduHelpin omakin työ on kehittynyt vuosien aikana, ja nykyisin he vastaanottavat päivittäisiä palvelupyyntöjä Efecte-sovelluksen kautta, sähköpostin sijaan. Näitä sovelluksia käytetään myös yrityksissä it-tuen tehtävissä, joten niidenkin hallinta on it-alaa opiskeleville tärkeää oppia.
– Päivän alussa katsomme mitä palvelupyyntöjä, eli tikettejä, on tullut sekä tarkistamme, onko asennettavia koneita tai puhelimien luovutuksia. Lisäksi vastaamme puhelimeen ja ratkomme pyyntöjä, kertoo Savolainen päivän etenemisestä. Hän tekee EduHelpissä työssäoppimistaan, joka toimii ratkaisuna, mikäli muualta ei oppimispaikkaa löydy.
Haastavimmat ongelmat ratkotaan usein porukassa.
– Vaikeinta on esimerkiksi, jos etänä opiskeleva soittaa 200 kilometrin päässä ja ongelma vaatisi koneen katsomista, pohtii Hiltunen. – Silloin täytyy mahdollisimman hyvin ohjeistaa asia puhelimessa. Aluksi aina etsimme netistä ratkaisua, jos emme itse tiedä vastausta valmiiksi.
– Jos ei keksi ratkaisua yksin, kysymme toisiltamme. Kaikista vaikeimmissa ongelmissa käännymme YSAOn digipalveluiden henkilöstön puoleen, Savolainen kertoo.
– Tai jos meillä ei ole tarpeeksi käyttöoikeuksia, lisää Hiltunen. – Teemme aika paljon yhteistyötä digipalveluiden henkilöstön kanssa. Voisi jopa sanoa, että EduHelp on “pienempi YSAOn digipalvelut”.

Alan tulevaisuuden Hiltunen näkee hyvänä ja erittäin tärkeänä. Eikä hän keksi alaa, jossa tietotekniikkaa ei tarvittaisi.
– Töitä kyllä löytyy, jos osaa hommansa, Savolainenkin sanoo.
Eikä nuorukaisten mielestä käsiteltävät ongelmat ole yleensä vaikeita.
– Vinkkini alan työhön on, että pitää mahdollisimman rauhallisen pään. Ettei ajattele heti vaikeimman kautta, vaan pohtii maalaisjärjellä, Hiltunen vinkkaa.
– Mene avoimella mielin hommaan ja tee päivä kerrallaan, täydentää Savolainen.

Molemmat suunnittelevat opiskelun jatkamista ammattikorkeakouluun, eri vaihein. Armeijaan menonkin voi nähdä tietotekniikan kautta, sillä siellä panostetaan myös kyberturvallisuuteen.
– EduHelpissä näkyy koko it-tukihenkilön työkuva, kertoo Hyvärinen. – Viime vuonna valmistuneet ja EduHelpissä työskennelleet sanoivat, että töihin oli helpompi siirtyä, kun oli vastaavaa jo tehnyt opiskeluaikana.
– Hyvärinen sanoo oppivansa itse valtavasti päivittäin, ja hänellä on erilaisia kehitys- ja laajennusideoita EduHelpin varalle. Osaamista ja taitoa kun opiskelijoilla jo löytyy.

YSAOn maarakennusalan opiskelijoiden ja kuopiolaisen, ammattiurheilija Ilkka Herolan tiet yhdistyivät, kun Herola hankki veljensä kanssa Kuopiosta kaupunkitontin. Työmaalle nousee kaksi omakotitaloa rakennusalan ammattilaisten, Herolan perheenjäsenien sekä YSAOn opiskelijoiden voimin.
– Mukava tekemisen meininki on koko ajan ja ollaan aikataulussa. Itsekin olin enemmän paikalla ennen tiukempaa harjoituskautta ja leirityksiä. On ollut hieno nähdä miten nämä tulevaisuuden ammattilaiset ovat maaurakointia tehneet.
Herola seuraa opiskelijoiden kaivinkoneenkäyttöä ja jatkaa: – He ovat olleet isona apuna meille, ja toivottavasti saaneet mielekästä ja ehkä erilaista tekemistä. Näkevät vaiheittain etenevää rakennusprojektia käytännössä.
Maaninkalainen Erno Tuovinen on yksi maarakennusalan opiskelijoista, jotka pääsevät työskentelemään Herolan tontilla. Tuovinen hakeutui alalle kiinnostuksensa ja kokemuksensa pohjalta.
– Osa hommista on ollut tuttua. En tosin odottanut, että niin nopeasti pääsee koneella ajamaan. Alun jälkeen huomasin, että ei se niin vaikeaa olekaan.
Kaivinkoneella ajaminen onkin Tuovisen lempityötä. Alalla hänen mukaansa pärjää riittävillä tauoilla ja hyvin ruokailemalla. Lisäksi työt vaativat sitkeyttä. – Jos joku ei heti onnistu, täytyy malttaa yrittää useamman kerran.
Opettaja Kari Julkunen seuraa ja ohjaa opiskelijoiden työtä. Kolmen viikon aikana tontilla on tehty pinnanraivauksia, kantojen poistoja, täytemaan ja kiviainesten ajoa rakennuksen pohjia varten sekä maan tiivistystä.
– Talon oma työväki aloitti anturavalun teon tiivistysten jälkeen, ja tässä vaiheessa on viemäriliittymät ja vesijohdot valmiina. Käytännössä kaikki perustavaa laatua olevat työt on tehty ja nyt harkkomuuraus jatkuu, kertoo Julkunen.
Kesän aikana rakennus nousee eri ammattimiesten toimesta.
– Opiskelijat saavat päivien aikana vahvaa kontaktipintaa lukuisiin toimijoihin. Maarakentajan arjessa tehdään paljon yhteistyötä, Julkunen paljastaa.
Herola on huomannut, että rakennustyömaahan liittyy paljon muuttujia.
Stressiäkin saisi raavittua, mutta hoidettaviin asioihin voi suhtautua hyvin. Määräänsä enempää ei voi tehdä, ja haasteita sekä vastoinkäymisiä on siedettävä, pohtii Herola. – Samantyyppistä urheilussakin on. Suunnitelmia on aina mukava tehdä, mutta todellisuus on soveltamista ja muutosten kanssa elämistä.

Ammatti suksien päällä
Urheilijan ensi askeleet tulevalle uralle alkoivat mäkihypyn parissa jo 7-vuotiaana, jota ennen Herola liikkui muiden lasten tavoin paljon sukset jalassa. Nyt 28-vuotiaana hän valmistautuu jälleen A-maajoukkueen yhdistetyn lajin maailmancup-kisakautta varten. Ammattiurheilijan määritelmän hän täytti vuonna 2012, kun alkoi kisaamaan ja harjoittelemaan osana A-maajoukkuetta.
– Toki vuosia ennen sitä oli haave päästä ammattiurheilijaksi. Kyllä se nuorella iällä herää, Herola muistelee. Siitä se muuttuu haaveesta tavoitteeksi ja alkaa pikkuhiljaa toteutumaan.
Nuorille, joilla on vastaava palo, Herola suosittelee urheiluakatemiaa. Hän kuuluu itse edelleen Kuopion alueen urheiluakatemiaan.
– Siltä pohjalta itse aikanaan kävin lukion, ja meillä oli myös ammattikoulun puolelta urheilijoita eri lajeissa. Akatemia mahdollistaa urheiluun keskittymistä koulunkäynnin ohessa. Voi käydä aamutreeneissä ja lajista riippuen saada sosiaalista verkostoa ja palveluita sekä asiantuntemusta. Näkisin, että kuuluminen johonkin urheiluakatemiaan on erittäin tärkeä osa urheilijan polkua Suomessa, lajin kuin lajin osalta.

Liikunnan ohella palautumisella ja sen seurannalla on iso merkitys urheilijan päivissä.
– Urheilijoilla fyysistä kuormaa tulee paljon, joten täytyy varmistaa, että pääsee palautumaan eikä riko itseään. Kaikki palautumista tukeva on isossa roolissa, kuten ravinto ja riittävä lepo, rytmittäminen sekä oman fyysisen tilan seuranta, Herola kertoo ja pohtii tavallisen työelämän kuormittavuutta. – Siinä ei välttämättä töiden jälkeen ole aikaa tai jaksamista liikkumiseen, ja se syö hommaa toisesta päästä. Ehdottomasti omasta hyvinvoinnista on huolehdittava.
Myös maarakennusalalla hyvinvointia seurataan ja ohjeistetaan. Koneenkuljettajan kehon tärinää on tutkittu tela- ja pyöräalusteisilla koneilla, jonka perusteella työn tauotusta osataan ohjata.

Hyvinvoinnin tueksi ja liikunnan aloittamiseksi Herola kannustaa kokeilemaan jopa lajeja, joista itse ei uskoisi pitävänsä. – Mahdollisuudet ovat rajattomat. Ensimmäisenä kannattaa unohtaa se mitä olet aiemmin kokeillut tai missä koet olevasi hyvä. Keskity siihen mistä tykkäät. Itse aloitin viime vuonna golfin, ja vaikka olen kuutamolla eikä suorittamisen taso ole millään tasolla hyvää, nautin siitä hommasta, Herola sanoo.
Liikunnan mielekkyyttä voi lähestyä eri tavoin. – Se voi olla peli tai tavoite, sosiaalinen toiminta tai nimenomaan, ettei se ole sosiaalista toimintaa. Oman mieluisan tavan löytäminen on tärkein. Se on henkiselle puolelle sekä stressin hallinnalle hyödyllistä ja ajaa ihmistä oikeaan suuntaan.
Liikkuvan uransa vuoksi Herola hakee itse henkisen puolen rentoutumista musiikista ja kitaran soitosta. Myös luonnossa liikkuminen, metsästyksen ja kalastuksen muodossa, auttaa jaksamiseen.
– Omien rajojen tunteminen on kaikkein tärkein asia. Hyväksy, että välillä tarvitset lepoa ja asioiden hetkellistä unohtamista. Tärkeää on myös löytää sopiva määrä työtä, että jaksat hoitaa sen kunnolla. Silloin oma elämä ja terveys pysyy kunnossa, kiteyttää Herola.

Runnin läheisyydessä asuva Juuso Niskanen tietää aamupalan tärkeyden, kun lähtee koululle aikaisin aamulla. Muiden opiskelijoiden tapaan, hänelle tarjotaan YSAOlla maksuton aamupuuro, joka auttaa jaksamisessa.
– Sen olen oppinut, että ruoka pitää maustaa kunnolla, kertoo kokiksi opiskeleva Niskanen. – YSAOlla yksi opettaja sanoo, että kun maku tuntuu sielussa, niin ruoka on hyvää. Se on kyllä niin. Kotona kun teen ruokaa, maustan sen hyvin, jotta vanhemmilla tulisi siitä hyvä mieli.
Niskanen haki hetken mielenjohteesta ravintola- ja cateringalaan ja on tyytyväinen valinnastaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että heidän tekemänsä ruoka menee myyntiin YSAOn myymälään.
– Siellä on oikeita ihmisiä ostamassa sitä ruokaa, ja sieltä tulee aitoa palautetta, kertoo Niskanen. – Osa ruuista on gluteenitonta, maidotonta ja laktoositonta, joten tarkka saa olla, ja tässä oppii huolellisuuteen.
Kotioloissa Niskanen kokkaa musiikkia kuunnellen, sillä se rauhoittaa tekemistä, mutta koulussa hän keskittyy opettajien ohjeistuksiin. Lempimausteeksi Niskanen mainitsee suolan tai pippurin ja suosikkipuuroksi ohrasuurimopuuron, jota voi syödä erilaisten kiisseleiden kanssa.

YSAOn ruokapalvelusuunnittelija Anne Huttunen kertoo, että koulun ruokasuunnittelua ohjaa eniten ravitsemissuositukset.
– Lisäksi ruokalistaan vaikuttaa hankintasopimukset ja paikalliset tottumukset, tarkentaa Huttunen. – Kerran vieraalta seudulta tullut ihmetteli, kuinka lounaalla tarjotaan puuroa. Listalla oli ohrasuurimopuuroa, joka on Pohjois-Savossa hyvin normaali kouluruoka.
Laaja-alaisesti ravitsemusalan töitä tehnyt Huttunen paljastaa salaiseksi mielihyväkseen numerot, joita pyörittelee nykyisessä tehtävässään. Hän seuraa ruoka-aineiden hintamuutoksia, saatavuutta, reseptiikan toimivuutta, annoskokoja sekä hävikkimäärää ja tekee niiden pohjalta suunnitelmat, joka näkyy, maistuu ja tuoksuu.
– Tällä hetkellä ruokimme 1-vuotiaista aina eläkekynnykseen asti, hän kertoo. – Asiakkaitamme ovat päiväkotilaiset, peruskoululaiset, toiseen asteen opiskelijat sekä työssäkäyvät. Toki toimintamme ydin on tarjota YSAOn opiskelijoille ja henkilöstölle lounas ja nyt myös aamupuuro.
Hyvin toteutunut ja vastaanotettu aamupuuro tarjotaan opiskelijoille ensi lukukautenakin.
– Viime syksynä saimme palautetta sydämestä asti, iloitsee Huttunen. – Aamupala kun on päivän kivijalka.
Luomupuuron lisäksi YSAO pyrkii hankkimaan osan raaka-aineista lähiseuduilta. Niistä tehdään ruokaa, joka miellyttää monia. Kaikki ehdotukset eivät aina päädy ruokalistaan, vaikka pyyntöjä tulee. – Mykyrokkaa emme ole muutamaan vuoteen keittäneet, se on niin suuritöinen ja jakaa vahvasti mielipiteitä, sanoo Huttunen.
Ehdotuksien lisäksi keittiö saa palautetta maistuvasta ruuasta ja “sattumien” eli pääraaka-aineiden runsaudesta annoksissa.
– Ruuassa on sitä mitä sanotaan ja laatu on tasainen sekä turvallinen. Meillä on vakioitu, ruokatuotanto-ohjelmaan tallennettu resepti, jota kaikki kokit seuraavat.
Alalla on paljon kehityssuuntauksia sekä uusia käytäntöjä. Kestävä kehitys näkyy YSAOlla arkisin toimin, kuten muovipakkausten keräyksellä sekä uunien käytön ja tiskilinjaston järkevän käytön seurannalla. Lisäksi tarjottimien poistolla on saatu vähennettyä sekä tiskiä että ruokahävikkiä.
– Nyt tulee sitä ikäluokkaa, joille tarjottimien poisto ei ole uusi juttu. YSAO ei ole ensimmäinen paikka, jossa he ruokailevat ilman niitä, tietää Huttunen.
Ruokahävikkiä seurataankin entistä tarkemmin. Muuttunut jätelaki vaatii, että syömäkelpoinen jäte täytyy punnita, ja Sankariniemellä hävikkivaaka herättelee ruokailijoita oman annoskoon arvioinnissa.
– Samalla saamme tärkeää dataa. Jos jotain ruokaa heitetään paljon pois, tiedämme, että sen reseptiikalle täytyy tehdä jotain, kertoo Huttunen.
YSAOn tavoitteena on, ettei syömäkelpoista ruokaa heitetä pois ja ruokapalvelutiimi huolehtii, että kampuksilla riittää syömistä monipuolisesti. Esimerkiksi Sankariniemen kampuksella tehdään päivittäin 700 annosta, joista dieettikokit hoitavat erityisruokavalioiden valmistuksen. Ajoittain eteen tulee yllättäviä tilanteita, joten tiimi pitää aina varasuunnitelmia takataskuissa.
– Tämä on kolmen asian kombo; raaka-aineiden, koneiden ja ihmisten on toimittava tasapainossa tai joudumme ideoimaan uutta nopeasti, Huttunen kertoo ja lähettää terveiset kaikille ruokailijoille: – Muistakaa arvostaa ruokaa. Teemme sitä täydellä sydämellä aina suunnittelusta asti.

Jos on maailmalla myllertänyt monella tapaa, on myös YSAOn eKampuksella tapahtunut kuluneen vuoden aikana hurjasti erilaisia uudistuksia ja kehitysaskeleita. Strateginen tavoitteemme: Uudistumme digitaaliseksi oppimisympäristöksi etenee hyvällä sykkeellä eteenpäin.  Itslearning -verkko-oppimisympäristönä on vakiinnuttanut ja vahvistanut asemaansa, verkkosivu-uudistus rynnisti julkaisuvaiheeseen ja heti perään alkoi intranetin uudistusprojekti. Uusi Intranet sai rinnalleen oman kanavan opiskelijoille (opiskelija-intra) sekä kumppaneille oman extranet -palvelun. Myös ajanvarauksen ja palvelukanavien digitalisoimista on pilotoitu ja käyttöönotettu. 

Oppimisympäristöissä on käyttöönotettu uutta teknologiaa AR ja VR ympäristöjen kautta. Digitaalisuus voi joskus pelottaa, mutta kun tarttuu rohkeasti digimörön turkkiin ja tutustuu kehittyneisiin oppimisympäristöihin, voikin saada aivan uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen. Havainnollisten uudenlaisten oppimisympäristöjen käyttö helpottaa käytännön työtehtävien omaksumista ja pelilliset ominaisuudet imaisevat opiskelijat mukaansa. 

Tähän tarpeeseen Ylä-Savon ammattiopistossa on kehitetty 3D- ja AR-ympäristöt. Ympäristöt ovat kehitetty hanketyönä Infra-ala digittää- ja Tehokkaan puulogistiikan oppimisympäristöjen kehittämishankkeissa. Ympäristöt ovat kaikkien YSAOlaisten saatavilla ja niitä voi käyttää hyvin monella alalla. Ainoa rajoitus ympäristöjen käytössä on, että liikkuvaan eläimeen oppimisympäristön avaavaa herätettä ei kannata liimata. Se heräte voi luikkia pakoon. 

AR-ympäristö soveltuu erityisen hyvin laitteen, koneen tai tilan opiskeluun tai esittelyyn. YSAOn aARre-ohjelma sisältää myös paikannusominaisuuden sisältöjen näyttämiseksi. Sen avulla oppilaat voivat ulkona osallistua esimerkiksi erilaiseen suunnistamiseen, paikkojen tunnistamiseen tai miksipä ei vaikka liikuntatunnilla toimintaan, jossa pitää kiertää tietyt rastit ja vastata niillä esitettyihin kysymyksiin. Tämän teknologian käytössä vain mielikuvitus on rajana 

​​​​​​​​​​​​​​Myös uusia koulutustuotteita on syntynyt mukavasti ja teknologiaa hyödyntäen. Kaiken tämän uudistamisen tukena ja tekemässä mukana on eKampuksen digiosaamisen tiimi, joka omalta osaltaan edistää yhteistä tavoitettamme. 

Kaisu Auvinen 

eKampuskoordinaattori 

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuman Taitaja-kisojen neljäpäiväinen finaali järjestettiin tänä vuonna Porissa. Skills Finland ry:n organisoimassa Taitaja-kilpailussa ammattiin opiskelevat nuoret kilpailivat SM-mitaleista, ammatillisiin perustutkintoihin perustuvissa lajeissa.

YSAOn taitavat opiskelijat

YSAOlta kisojen finaaliin ylsi sähköasennuksessa Luukas Iskanius, CNC koneistuksessa Lassi Heino, infrarakentamisessa Jukka Niskanen sekä tietokoneet- ja verkot -lajissa Vili Tikkanen. Niskanen ja Tikkanen voittivat lajistaan kultaa, kun taas Iskanius sekä Heino saivat lajistaan hopeaa.

Vili Tikkanen sai myös ehdokkuuden Vuoden Taitajien taitajaksi. Lajituomarit tekevät ehdotuksen harkinnanvaraisesti lajinsa parhaasta, joka osaamisen lisäksi edustaa positiivisesti lajiaan sekä ammatillista koulutusta. Ehdokkuus kertonee osaltaan siitä, millaisista ominaisuuksista tämän vuoden voittaja on tehty.

Opiskelijoiden kisavalmisteluita tukivat myös heidän oppisopimuspaikat, joita olivat LVI-palvelut Viva  Oy, Maansiirto Korolainen Ky, RP-teollisuuspalvelu Oy sekä Ponsse Oyj.

Mitalistien kommentit

Mitalistit kommentoivat omalta osaltaan kisakokemuksia.

Jukka Niskanen:

”Hyvät fiilikset kilpailusta, ja tehtävät onnistui niin kuin pitikin.”

Huoltajavalmentaja Jani Mähönen:

”Jukalla oli vahvat visiot kuinka aikoo lähteä suorittamaan tehtäviä, joten eipä huoltajana voi muuta kuin vihreätä valoa näyttää.”

Vili Tikkanen

”Kaikin puolin erittäin onnistunut viikko. Ei olisi voinut mennä yhtään paremmin, niin oman kuin tiimin suorituksen puolesta.”

Huoltajavalmentaja Pasi Korhonen

”Vili osoitti kilpailussa monipuolisuutensa ja kyvykkyytensä kokonaisvaltaisena alansa osaajana. Hän sai myös ehdokkuuden vuoden taitajien taitajaksi. Ehdotuksen tekevät lajituomarit harkinnanvaraisesti lajinsa parhaasta, jotka osaamisen lisäksi edustaa positiivsesti lajiaan sekä ammatillista koulutusta. Ehdokkuus kertonee osaltaan siitä, millaisista ominaisuuksista tämän vuoden voittaja on tehty.”

Luukas Iskanius:

”Hyvät fiilikset jäi tapahtumasta ja matkasta. Sijoitukseen olen myös tyytyväinen.”

Huoltajavalmentaja Tuomo Lahtinen:

”Luukas osallistui kolme kertaa semifinaaleihin ja pääsi viimeisellä kerralla selvästi finaaliin. nyt paineen alle kilpailtaessa kilpailurutiinist oli selvästi hyötyä, koska Luukas paransi suoritsutaan kilpailun edetessä loppua kohden. Myös ohjelmoinnissa Luukas onnistui todella hyvin.”

Ylpeä kannustus- ja tukijoukko

Paikan päällä kilpailijoita oli kannustamassa huoltajavalmentajina alojen opettajat, YSAOn Taitaja-koordinaattori Satu Nasrelarab sekä Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja ja YSAOn rehtori Kari Puumalainen.

Puumalainen kertoi kisapäivien tunnelmista:

YSAOn Taitaja-joukkue teki todella kovan suorituksen, neljä kilpailijaa, neljä mitalia. Vaikka miehet ovat nuoria, on asenne tekemiseen ammattimainen, mietitään ensin, tehdään sitten, ei hötkyillä turhasta. Olen ylpeä sekä opiskelijoista, mutta myös koko Taitaja-tiimistä, joka auttoi sekä opiskelijoitamme menestymään omissa lajeissaan, mutta myös toteuttamaan koko Taitaja -tapahtumaa. He kaikki toteuttivat oman ammattinsa edustajina YSAOn teemaa: ”Antaa taidon näkyä”!

Satu Nasrelarab seurasi kisaajien ja huoltajavalmentajia jo syksyvalmisteluista alkaen. Hän kertoi tunnelmista heti tulosten julkaisun jälkeen:

”On vaikea kiteyttää tunnelmia. Pojat teki niin uskomattoman hienoa työtä alusta loppuun. Näitä meidän opiskelijakilpailijoita seuratessa olen ihastellut heidän asennettaan. Vaatimattomuus, rauhallisuus, keskittyminen omaan suoritukseen, määrätietoisuus, huumori. Tuota kaikkea löytyy taidon lisäksi.”

Lisätiedot

YSAOn Taitaja-koordinaattori 
Satu Nasrelarab 
satu.nasrelarab@ysao.fi
0400 798 524

Muutokset luovat uutta maailmaa

Ammatillinen koulutus ja sen toteutustavat eri maissa poikkeavat toisistaan joskus merkittävästikin. Kaikille maille on kuitenkin yhteistä se, että koulutusta järjestetään ainakin uusien osaavien työntekijöiden saamiseksi elinkeinoelämän palvelukseen sekä jo työssä olevan väestön täydennyskoulutustarpeiden turvaamiseksi.

Olen saanut olla mukana EfVETin (European Forum for Vocational Education and Training) työssä laatimassa ammatillisen koulutuksen skenaarioita vuoteen 2030 saakka. Teemaryhmässä on ollut mukana kymmeniä edustajia useista Euroopan maista. Pidimme työmme alustavan raportin julkaisutilaisuuden Berliinissä vähän ennen joulua, ja itse raportti -Four Scenarios Report – julkaistiin helmikuussa EfVETin verkkosivuilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillinen koulutus ja sen toimintaympäristöt ovat voimakkaassa muutostilanteessa, ja muutoksiin on vaikuttamassa useampia yhtäaikaisia ilmiöitä kuin oppilaitoksen arkityössä on ehkä vielä havaittukaan.

Ennakointityössä tarkastelua tehtiin kahden päämuuttujan; koulutuksen rahoituksen ja osaamisen tunnustamistavan kautta. Syynä näihin valintoihin oli se, että perinteisen oppilaitoksen toiminnan ytimessä on julkinen rahoitus ja tutkinnot osaamisen osoittamisen muotona. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttumassa, yhä useammin jatkuvan oppimisen maailmassa tutkinnon painoarvo etenkin aikuisten opinnoissa vähenee ja itse opittava aihealue ja sen haltuun saaminen korostuu. Tämä ilmiöhän on tunnistettu myös Suomen koulutuspoliittisessa selonteossa.

Peruspilareiden muuttuminen ja osittainen murtuminen haastaa oppilaitoksia voimakkaasti. Koulutusmarkkinaan on tullut ja tulee yhä nopeammassa tahdissa uusia toimijoita, jotka keskittyvät toimintaan globaalissa koulutusmarkkinassa, yleensä digitaalisia alustoja hyödyntäen. Samanaikaisesti erilaiset yhteistyömallit työelämän kanssa tulevat kehittymään ja tiivistymään.

Ammatillisen koulutuksen johtajille ja päättäjille tulevaisuuden aktiivinen ja systemaattinen ennakointi tulee olla osa jatkuvaa toimintaa, joka on integroitu osaksi oppilaitoksen perusprosesseja. Oppilaitosten ei tulisi tehdä merkittäviä taloudellisia resursseja vaativia ja samalla käsiä sitovia investointipäätöksiä tarkastelematta opetuksen toteutustapojen ja samalla koko koulutusmarkkinan muutosta vähintään kymmenen vuoden aikajänteellä. Yhä useampi opiskelija haluaa opiskella perinteisten opiskelumallien ulkopuolella, mm. digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nämä opiskelijat eivät ole samassa määrin läsnä fyysisillä kampuksilla kuin aiemmin.

Opetuksen ja oppimisen uudet muodot ja yhteistyöverkostot ovat koulutuksen järjestäjille mahdollisuus, mikäli me osaamme rohkeasti omaksua ja kehittää joustavampia ja opiskelijoiden tarpeista lähteviä ratkaisuja. Toiminnassa tarvitaan jatkossakin seiniä, mutta seiniä tärkeämpää on se mitä niiden sisä- ja ulkopuolella tapahtuu. Rohkaisen ja samalla haastan kaikkia ammatillisen koulutuksen johtajia ja päättäjiä tutkailemaan ammatillista koulutusta ja sen potentiaalisia kehityskulkuja ilman ”ammattikoulun” hattua, uudet näkökulmat tuovat koulutuksen järjestämiseen myös uusia mahdollisuuksia.

Artikkeli on ilmestynyt 30.3.2022 AMKE ry:n sivuilla
Lue YSAOn muut artikkelit tästä.

Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja, AMKE ry:halituksen varapuheenjohtaja Kari Puumalainen työn ulkopuolella: Vapaa aika menee kesällä golfia pelaillen ja talvella kesään valmistuen.

Julkaistu 19.1.2022

YSAO kehittää aktiivisesti oppimisympäristöjään

”Kehitys ei voi pysähtyä, jotta voimme opettaa tulevaisuuden tekijöitä. Kehitystyö vaatii investointeja ja tietoa työelämän suunnasta”, kertoo koulutusjohtaja Virpi Rautiainen. Elinikäisenä opiskelijana hän tietää itsekin kuinka tärkeää on oman osaamisen kehittäminen, ja mitä vaatimuksia myös opettajille muodostuu moninaisista opintopoluista. ”Ytimessä on pedagoginen osaaminen. Sisällöt paketoidaan ehjänä kokonaisuutena eri kanaviin, joissa opiskelijat ovat.”

Iisalmen Peltoniemelle on noussut YSAOn tämän hetken näkyvin uudistus, rannan tuntumaan valmistunut kampuksen uusi pääkoulurakennus Taitotalo. Sen vierellä sijaitseva yli satavuotias Villa Lagus saneerattiin saman työmaan yhteydessä nykykäyttöön sopivaksi, mutta sen historiaa arvostaen. ”Yksistään tilat eivät luo oppimisympäristöä, vaan henkilöt”, tarkentaa Rautiainen. ”Opiskelijat, henkilökunta sekä yhteistyökumppanit luovat oppimisympäristön.
Sisältö on se tärkein, eivät seinät.”

Oppimisympäristön kehitystyössä YSAO huomioi työelämän tarpeet. ”Työelämän oppimisympäristö
kehittyy työelämän puitteissa. Siinä olemme lähellä, tehden tiivistä yhteisyötä. Ylä-Savon alueella on hienoa, aitoa yhteistyötä mm. elinkeinoelämän ja osaamisen kehittäjien kesken. Täällä ennakoidaan pohtien miltä asiat
näyttävät myöhemmin”, kertoo Rautiainen. ”YSAO tekee kiinteää yhteisyötä jäsenkuntien sekä koko alueen kuntien ja elinkeinoelämän kanssa. Tässä kohtaa on hyvä muistaa Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän perussopimus. Yhtenä tehtävänämme on toteuttaa koulutus ja elinkeinoelämän kehitystyötä tukevaa hanketoimintaa. Se on lähtökohtaisesti aina ollut yksi perustehtävistämme. Tuotamme osaajia alueen työelämän tarpeisiin.”

Opiskelun moninaisuus mahdollistaa erilaiset, yksilölliset polut. Ammatillisessa koulutuksessa saman osaamisalan opetuspolku voi olla hyvin erilainen eri henkilölle. Aiempi osaaminen sekä opiskelukanavan valinta vaikuttavat
opiskelun etenemiseen. Opiskelu voi tapahtua työelämässä, verkko-opintoina sekä lähiopetuksessa. ”Iso osa opiskelijoistamme on aikuisia, jotka voivat hakea täsmätaitoa tai tietoa laajemmasta kokonaisuudesta. Tai he haluavat
oppia ihan uutta. Nuoret sen sijaan opettelevat työelämäntaitojen lisäksi peruselämänhallintataitoja”, sanoo Rautiainen. ”Muuttuvassa työkentässä työura ja niiden yhdistelmät ovat hyvinkin erilaisia.”

Moninaisuus kehittää myös opettajan työkenttää. YSAOn yhtenä strategisena tavoitteena on kehittää digitaalista oppimisympäristöä, joka ei tarkoita yksistään verkko-oppimista. Opetustyössä panostetaan teknologiaan, jotta tulevat
osaajat hallitsevat tulevat työvälineensä. Esimerkiksi maataloudessa hyödynnetään laajasti teknologiaa eläinten hyvinvoinnin seurannasta laitteiden ja koneiden robotisaatioon, jotka osaltaan tuovat sekä maatalousyrittäjille että
työntekijöille lisäoppimistarpeita. Peltoniemi tarjoaakin ainutlaatuisen laajan ja moninaisen osaamisen kehittymisympäristön.

”Peltoniemi on huippu alueena, tiluksina ja tilana. Siellä ei tule raja vastaa niiden puolesta.
Se antaa hyvät olosuhteet kehittyä, kunhan ennakoidaan ja askelletaan oppimisympäristönkin kehittämisessä ennakoituun suuntaan”, pohtii Rautiainen, joka on innoissaan myös yli satavuotiaasta Villa Laguksesta. ”Se on taas
tässä päivässä, upeana. Matkan varrella muuttuneena se kantaa perusrunkoaan. Toivon, että uudessa rakennuksessa on samanlainen elinkaari.”

Mun veli opiskelee MAHIKSEN kautta”, Samueli Aatsinki kertoo, kun vierailemme YSAOn Vieremän yksiköllä. ”Mä voin hakea sen, odottakaa hetki.”

Muutamien minuuttien kuluttua tervehdimme vieremäläistä, 16-vuotiasta Akseli Aatsinkia. Hän suorittaa kaksoistutkintoa, pääkoulunaan Vieremän lukio, ja sen rinnalla hän aikoo opiskella kone- ja tuotantotekniikkaa YSAOlla. Opiskelijat valmistuvat opinnoistaan koneistajiksi, levyseppähitsaajiksi tai koneasentajiksi. Vieremän lukio sijaitsee lähellä YSAOn yksikköä, jonka vuoksi liikkuminen oppilaitosten välillä on juohevaa.

”Kaikki metallihommat on aina kiinnostanut, ja olen ajatellut, että lukio on hyvä pohja jatko-opinnoille. Lopulta päätin, että eiköhän oteta molemmat suunnat”, Aatsingeista nuorempi kertoo syitä miksi päätyi MAHIKSEEN. ”Parin vuoden sisään kiinnostus on kasvanut eritoten konealaan.”

Ensimmäiset mielikuvat YSAOsta Aatsinki sai isoveljeltään, joka on kolmannen vuoden opiskelijana. ”Veli kertoi opiskelusta ja olen itsekin kysellyt häneltä mitä näistä hommista pitäisi tietää.”

Viikon ajan TET-tutustumisessa Aatsinki pääsi katselemaan hallia ja tekemään oikeita harjoittelutöitäkin. Yläkoulun opinto-ohjaaja oli apuna, kun Aatsinki pohti tulevaa. ”Ysillä kyselin opolta kuinka kaksoistutkinnon suorittaminen onnistuu ja mitä kannattaisi tietää, tai ylipäätään mitä odottaa.”

YSAOn Vieremän yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä alan yritysten kanssa. Siellä kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan alan työtehtäviä aidoissa oppimisympäristöissä usein jo ensimmäisen opintovuotensa aikana.

Akseli Aatsinki tuntee jo useita alueen yrityksiä, ja YSAOn yrityslähtöinen opiskelu antaa hyvät valmiudet tulevaisuuteen. ”Me ollaan käyty jo aika monessa yrityksessä vierailemassa”, hän toteaa. ”Velikin on kertonut eri paikoista, kun on ollut jo töissä.”

Julkaistu 5.10.2020