Tulevaisuuden maatila -hankkeen aikana syntyneitä ajatuksia

Tulevaisuuden maatila -hankkeessa on puhuttu paljon maatalouden kannattavuudesta ja kannattamattomuudesta. Isoja kysymyksiä on noussut esiin, ja aihe on kokonaisuudessaan melko arka. Suomessa on paljon menestyviä maatiloja, mutta miksi niistä ei puhuta? Kun hyvää tulosta tekeviltä tilallisilta kysytään, miten menee, vastaus on yleensä “ihan ok” tai “päin peetä”. Suomalainen ei kerro, että menee todella hyvin, koska siitä tulee sanomista. Vähintään naapuri murisee uudesta traktorista. Täällä on totuttu siihen, että asioista ei puhuta ennen kuin on myöhäistä, ja menestyvillä on parempi olla hiljaa. Yleinen ilmapiiri mediassa ja somessa on se, että mikään ei kannata ja kenelläkään ei mene hyvin. “Mitäpä se hyvejää”, sanovat pessimistit Puolangalta. Tämä ei tuo toivoa kenellekään, että saisimme suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa. Sanotaan, että hymy tarttuu, mutta negatiivisuus tarttuu vielä enemmän.

Mitä tapahtuisi, jos menestyjät nousisivat esiin ja jakaisivat sen, että heillä menee hiton hyvin? Siitähän tulisi kysymyksiä: miksi teillä menee hyvin? Ja jatkokysymyksiä jatkokysymyksen perään. Masentuuko toinen tilallinen siitä, että toisella menee hyvin? Perinteinen suomalainen kateellisuus voi nostaa päätään, ja tilallinen leimataan ylimieliseksi, jolta pitäisi ottaa tuet pois, kun menee hyvin. Mitä se niillä tuilla tekee, jos yrityksellä tehdään rahaa? Ei ymmärretä, että tukien tarkoitus on varmistaa toiminnan kannattavuus nyt ja tulevaisuudessa, jotta saamme ruokaa pöytään, vaikka maailman ja Suomen markkinahinnat heiluvat voimakkaasti. Meillä ei ole Yhdysvaltojen kaltaista vakuutusjärjestelmää, joka takaa minimihinnoista huolimatta palkan yrittäjälle. Asioita ei haluta ymmärtää oikein, ja perinteisesti suomalainen maksaa 50 euroa siitä, että naapuri ei saa 100 euroa. Parempi olla hiljaa, niin naapurit eivät ajattele pahalla eikä kukaan kuvittele, että ollaan ylimielisiä. Tästä johtopäätöksestä vastataan huonoon sävyyn, että kaikki on hanurista ja mikään ei kannata.

Suomessa on harvinaista, että omalla yrityksellä tehdään rahaa tai että siitä puhutaan ääneen. Entä jos vaihdettaisiin asennetta ja kerrottaisiin, että menee tosi hyvin ja miksi menee hyvin? Voisiko se tuoda toisellekin tilalle toivoa, että “minäkin voin menestyä, jos tuo toinenkin menestyy”? Entä jos jaetaan onnistumiset julkisesti epäonnistumisten lisäksi ja ihmiset yhdistävät voimansa? Tieto on voimaa ja yhteistyö ylivoimaa.

Negatiivisen ilmapiirin vallitessa kukaan ei uskalla menestyä julkisesti, ja osa tiloista on epätoivon partaalla, koska toivoa ei näy missään. Ei tiedetä, että täällä voidaan menestyä, kun asioita tehdään oikein. Vaikka kahdelle henkilölle annettaisiin kaksi täysin samanlaista tilaa, lopputulos voi olla se, että toinen menestyy ja toinen on konkurssissa. Eikö se kerro siitä, että toisella on osaamista ja toisella ei? Entä jos tämä menestyvä tilallinen olisi jakanut tietoa ja menestymistä toisen kanssa, ja tämä toinen olisi ollut kiinnostunut toisen tilan toiminnasta? Olisiko silloin kaksi menestyvää tilaa yhden menestyvän ja konkurssipesän sijaan?

Jos ihmiset, jotka eivät ymmärrä suomalaisen ruuan tuotannon ja tukipolitiikan merkitystä, saataisiin ymmärtämään, miksi tämä on tärkeää, meillä olisi ylpeitä ja menestyviä ruuantuottajia, jotka sanovat sen ääneen. Nämä ihmiset tarvitsevat lisäinfoa suomalaisesta puhtaasta ruuasta, huoltovarmuudesta, kaupan alan kilpailusta ja politiikasta. Tärkein asia on se, että kaikkia ei voi miellyttää; toiselle kumarrat ja toiselle pyllistät. Uskalla menestyä ja pyllistä niille, joilla ei ole ymmärrystä tai halua ymmärtää asioiden todellista puolta. Muista, että me kaikki haluamme, että meillä on tulevaisuudessakin maatiloja ja puhdasta suomalaista ruokaa.

-Heidi

#Tulevaisuudenmaatilahanke #JTF #PohjoisSavonLiitto

Tulevaisuuden maatila -hanke

Tulevaisuuden maatila -hankkeen aikana syntyneitä mietteitä.

Minkälainen on suomalaisen maidontuotannon todellinen tilanne tällä hetkellä? Mediasta saa jatkuvasti lukea, kuinka uidaan syvissä vesissä ja yhä syvemmälle sukelletaan. Pitääkö tämä paikkaansa? Osittain tämä pitää paikkaansa, mutta kolikossa on aina kaksi puolta. Luonnonvarakeskuksen tilastojen valossa Itä-Suomessa esimerkiksi vuonna 2022 10 % tiloista maksoi keskimäärin jokaista tehtyä työtuntia kohden itse 10 euroa eli maatalous oli hyvin kallis harrastus. Sitten on toinen ääripää 10 %, jotka saivat palkkaa keskimäärin yli 50 euroa tunnissa. Näiden ääripäiden välissä on se 80 % maidontuottajista.

Miten tähän asetelmaan on päädytty? Nykypäivän maidontuotanto on todella armotonta bisnestä; harvassa ovat ne pienet perheviljelmät, joita löytyy vanhoista kuva-albumeista. Nykyään pyritään ja oletetaan, että tulevaisuuden maatilat ovat suuria yksiköitä mutta pystyykö pieni tila pärjäämään suurien maatilayrityksien rinnalla? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kyllä pystyy – helppoa se ei kuitenkaan ole.

Mitä onnistuminen sitten vaatii? Maatalous on nykypäivänä verrattavissa käytännössä mihin tahansa yritysmaailman yritykseen. Kilpailu on kovaa, heikot jäävät jalkoihin ja jatkuvasti pitää kehittää itseään, toimintaansa ja lisäksi yhteistyö muiden toimijoiden kanssa täytyy olla sujuvaa, jotta pää pinnalla. Jos ei ole valmis kehittämään itseään, yrityksen toimintaa eikä ole mitään paloa oppia uutta, niin pitää kysyä itseltään, että pystynkö olemaan tulevaisuudessa mukana bisneksessä nimeltä maatalous.

Menestyksen salaisuus?

Menestyvillä tiloilla on paljon yhteistä keskenään. Onko se paljon lehmiä, isot peltopinta-alat, uudet traktorit vai onnelliset ja tyytyväiset omistajat? Veikkaisin, että osa näistä tekijöistä löytyy kaikilta, mutta joillain ne täyttyvät kaikki. Yhdistävä tekijä vuodesta toiseen tulosta takovissa yrittäjissä on usko ja luotto omaan tekemiseen. Usko omaan tekemiseen tulee ammattitaidon kautta. Ollaan ammattilaisia ja luotetaan siihen, ammattitaitoa myös kehitetään koko ajan. Nämä ammattilaiset ovat oman yritystoiminnan johtajia. ”Tuurilla ne laivatkin seilaavat” jotkut saattavat sanoa, mutta nykyajan maatilan johtaminen vaatii ammattitaitoa ja eritoten johtamisen taitoa. Tuuri on vain kiva plussa mukana, jos sitä sattuu olemaan.

Näillä johtajilla on selkeä oma visio ja tulevaisuuden strategia mitä kohti he etenevät. He selvittävät ja tunnistavat oman tilan heikkoudet, vahvuudet, mahdollisuudet ja realiteetit ja käyttävät näitä asioita hyväkseen tai vahvistuakseen. He ovat yleensä kehittyviä yksilöitä, jotka ovat mukana tiedon aallon harjalla ja ottavat heille sopivan tiedon käytäntöön ja virheistä osataan oppia. Näillä ihmisillä on yleensä ”yhteisö” tai ”tiimi” ympärillä, joka auttaa saavuttamaan tavoitteet. Kukaan ei pysty tekemään eikä oppimaan kaikkea yksin ja parhaat ideat yleensä syntyvät porukalla. Eihän isoissa yrityksissäkään ole vain johtaja, joka tekee kaiken yksin suunnittelusta lopputuotokseen – yhteisössä ja yhteistyössä on voimaa niin maalla kuin kaupungissakin, olit sinä sitten Nokian tai oman maatilasi toimitusjohtaja. Yhteisön ja yhteistyön tärkeyttä ei voi ikinä korostaa tarpeeksi.

Hyvä johtaja miettii teenkö itse kirjanpidon, budjetoinnin, opiskelenko kaiken ruokinnasta ja eläinterveydestä, hoidanko eläimet ja teen vielä samalla peltotyöt ja yritän vielä saada vähän vapaa-aikaakin. Hyvä johtaja osaa priorisoida asioita ja jos hän ei osaa jotakin mikä on tarpeen, niin se opetellaan tai hankitaan siihen osaava tekijä – asiat pitää osata laittaa tärkeysjärjestykseen ja tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Hyvä johtaja arvostaa ja osaa käyttää oikeanlaista asiantuntijatiimiä tai asiantuntijaa apuna saavuttaa tavoitteet tilan omilla resursseilla ja vie asiat loppuun asti. Hän tietää mistä palveluista kannattaa maksaa ja mistä ei. Hyvä johtaja luottaa ja kuuntelee omaa tiimiänsä mutta osaa myös kyseenalaistaa asioita. Hyvän johtajan tiimi voi myös olla se oma kehittyvä työyhteisö, puoliso, ystävät, naapuriyhteistyö tai tilallisten oma vertaisyhteisö missä jaetaan ilot, surut, virheet, onnistumiset ja autetaan toinen toisiaan. Harva pärjää yksin mutta on myös muistettava, että Suomessa on myös yhden hengen sirkuksia, jotka toimivat todella hyvin, mutta poikkeushan vahvistaa säännön.

Usko ja luotto omaan tekemisteen: kun usko on kunnossa, niin luottokin vahvistuu onnistumisien ja välillä epäonnistumisien kautta ja nimenomaan niiden epäonnistumisten kautta myös, jos osataan oppia virheistä. Kun usko ja luotto itseen on hyvä, osataan toimia ja ennakoida tilanteisiin niin myös itse luotto siellä pankkikortin puolellakin voi olla hyvä. Tilallahan on yleensä aina velkaa enemmän tai vähemmän niin kuin muidenkin alojen kehittyvillä yrityksillä. Ammattimaisella johdolla ja hyvän tiimin avulla laiva ei tuurilla seilaa vaan se laiva menee ammattitaidolla läpi tuulen ja tappuran huonoinakin vuosina.

Pienet tilat eivät ehkä pääse ihan samoille tuntipalkoille kuin parhaat suuret tilat, mutta myös nämä tilat saavat oman palkkansa hankittua. Täytyy vain selvittää, mitkä ovat tavoitteet, resurssit ja kuinka paljon ja mihin kannattaa panostaa rahallisesti, että se oma tila pyörisi koostaan huolimatta mahdollisimman kustannustehokkaasti ja kannattavasti, eläinterveyttä ja omaa terveyttä unohtamatta.

Kysymys kannattaako vai eikö kannata, kannattaisi siis unohtaa. Sen sijaan pitäisi kysyä itseltä, että oletko sinä kannattava tulevaisuuden johtaja? Oletko sinä se ammattilainen, joka nostaa johtajan tuntipalkkaa vai pyöritätkö päivittäin harrastustoimintaa, josta maksat itse jokaisesta tunnista?

-Heidi

#Tulevaisuudenmaatilahanke #JTF #PohjoisSavonLiitto

Tulevaisuuden maatila kehittäminen/ investointi- hankepari – Ylä-Savon ammattiopisto YSAO