Parempaa rakentamista – Peter Torn

JCADin tuottamassa podcastissa infrarakentamisesta ja maarakennusalan koulutuksesta juttelemassa on YSAOn opettaja Peter Torn.

Podcastissa keskustelu etenee sujuvasti rakentamisen historiasta ja entisistä toimintatavoista tämän päivän uusimpaan tekniikkaan ja rakentamisen tulevaisuuden näkymiin. Haastattelussa palataan helmikuun alussa pidetyn infra-alan seminaarin ajankohtaisiin aiheisiin mm. vihreän siirtymä infra-alalla.

”Hiilijalanjälki ja hiilipäästöjen vähentäminen rakentamisessa puhuttavat ja taustalla on pyrkimys hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Tilaajien taholta tulee sen suhteen tavoitteita urakoitsijoille ja uusia keinoja tarvitaan. Sähkökäyttöiset koneet työmailla, kuljetusmatkojen minimointi ja uusiomateriaalien käyttö ovat esimerkkejä keinoista, joilla hiilijalanjälkeen työmailla voidaan vaikuttaa.”

Kuuntele Peter Tornin mielenkiintoinen haastattelu Spotifysta tai katso Youtubesta.

YSAO kouluttaa maarakennusalan ammattilaisia Liperissä, Iisalmessa, Siilinjärvellä sekä etäopiskeluna verkon kautta. Maarakennusalalla tehdään tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa ja koulutus on työelämälähtöistä.

– Opetamme asioita, jotka ovat tätä päivää ja tulevaisuutta. Koulutamme kustannustehokkaasti ja olemme saavuttaneet yritysten luottamuksen, Peter Torn kertoo. – Tavoitteenamme on tuottaa yrityksille lisäarvoa koulutuksen kautta.

Kaksoistutkinnolla opiskelusta työelämään

Mies tekee asennustyötä teknisessä tilassa.

Kytkinlangat sujahtavat sujuvasti paikoilleen, kun Jere Hänninen tekee kuituasennusta Kaisanetin teknisessä tilassa sijaitsevaan kytkinkaappiin. Iisalmelainen Jere on Mahis-opiskelija eli opiskelee yhtäaikaisesti kaksi ammattitutkintoa.

– Olen valmistunut jo sähköasentajaksi ja tällä hetkellä opiskelen tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa, Jere kertoo.

Opiskelupaikkaa valitessa Jerellä oli ensimmäisenä vaihtoehtona hakeutua sähköpuolen opintoihin, johon kipinä syttyi jo yläkoulun TET-jakson aikana. Mahis-kaksoistutkintoon hän hakeutui opon suosituksesta. Kiinnostusta oli myös elintarvikealalle ja mielessä olivat erityisesti kokin opinnot.

– Minua kiinnostaa myös tuo ruuanlaittopuoli, tuumaa Jere. – Olen kyllä kokkaillut ja kokeillut paljon erilaisia ruokajuttuja nyt kun muutin omaan asuntoon.

Jere aloitti vuonna 2021 sähköalan opinnoilla ja opiskeli jo siinä vaiheessa valinnaisena aineena tietoverkkoalan opintoja, joiden myötä hän hakeutui Kaisanetille.

– Olin ensin koulutussopimuksella kaksi kuukautta ja sen jälkeen jatkettiin oppisopimuksella, Jere summaa. – Kesällä annoin näytön tietoverkkokaapeloinnista ja sen jälkeen vielä it-puoleen kuuluvan näytön kulunvalvonta-asennuksesta.

Työtä ja opiskelua rinnakkain

Jere ei ole kokenut kaksoistutkinnon opiskelua työläänä. Pakolliset yhteiset aineet hän opiskeli etänä nopeaan tahtiin ja opiskelun ja työnteon yhdistäminen on sujunut hyvin.

– Työssä käyminen koulun ohella on ollut helppoa, olen saanut koululta tarvittavan tuen, Jere sanoo.

Työssäoppimisjaksoja ja kesätöitä on opiskelun matkan varrella kertynyt Kaisanetin lisäksi myös muista yrityksistä esimerkiksi sähköpuolelta E Avenuella sekä Iisalmen sähkö- ja automaatiosuunnittelulla.

Armeija-aika on nuorella miehellä jo takanapäin, joten nyt on suunnitelmissa keskittyä työntekoon. Koulutussopimus jatkuu vakituisena työsuhteena Kaisanetillä toukokuun alusta lähtien. Ajatuksena on kerryttää työkokemusta muutaman vuoden ajan. Myös tietoverkkoalan jatko-opinnot työn ohella amk:ssa kiinnostavat.

Jeren sydäntä lähellä on luonnossa liikkuminen, ja hän on harrastanut partiotoimintaa pienestä lähtien. Yksi mielenkiintoinen harrastus liittyy läheisesti hänen opiskelemaansa alaan.

– Minulla on 3D-tulostin, millä tulostan omiin projekteihin liittyviä osia esimerkiksi koteloita ja varaosia. 

Kaksi miestä seisoo teknisessä tilassa.

Kaisanetilla työkokemusta kertyy kokeneiden asiantuntijoiden ohjauksessa. Tiimiesimies Eero Niskanen tekee uusien opiskelijoiden koulutussopimukset oppilaitosten kanssa. Koulutussopimuksia solmitaan vuoden aikana keskimäärin kaksi, toinen Kajaaniin ja toinen Iisalmeen.

– Meillä on selkeä tavoite saada uusi työntekijä sopimuksen avulla, Eero Niskanen kertoo. – Työssä tarvitaan osaamista mitä ei pystytä koululla opettamaan, vaan taidot hankitaan työpaikalla. Perustaidot ja käsitteet tulee tietenkin olla hallussa jo tänne tullessa.

Yhteistyö oppilaitosten ja Kaisanetin välillä on säännöllistä. Jere oli itse jo ottanut yhteyttä ja kysynyt paikkaa, mutta lopullisesti asia lyötiin lukkoon YSAOn järjestämässä työnantajapäivässä. Jere on sopeutunut Kaisanetin työyhteisöön hyvin, saanut lisää osaamista ja päässyt tekemään työtehtäviä jo itsenäisesti.  

Uutta virtaa tiimiin

– Yleisesti työyhteisössä, kun tulee uusi kaveri niin hän tuo tiimiin mukanaan uutta virtaa ja skarppiutta, miettii Eero. – Tässä työssä tulee olla asiakaspalvelu- ja työyhteisötaitoja sekä tietenkin myös kädentaitoja pärjätäkseen. Jerellä nämä kaikki taidot on kohdillaan.

Henkilö tietokoneen ääressä.

Jeren opinnot ovat loppusuoralla ja hän valmistuu huhtikuun loppuun mennessä. Koulutussopimus Kaisanetilla muuttuu toukokuussa vakituiseksi tietoliikenneasentajan työsuhteeksi.

Kevään yhteishakua miettivälle nuorelle Jere antaa neuvon. – Lähtekää sille alalle mikä kiinnostaa. Jos ei se sitten jostain syystä olekaan oikea ala, niin älkää pelätkö vaihtaa toiseen. – Jo opiskelevia kehotan osallistumaan Taitaja-kisoihin, jos suinkin on mahdollista, kannustaa Jere. – Ei kannata miettiä epäonnistumista, vaan ottaa kisat hienona kokemuksena.

MAHIS-yhdistelmätutkinto


Ylä-Savon alueen yhteistyöoppilaitoksissa on mahdollisuus opiskella samanaikaisesti niin lukio- kuin ammatillisia opintoja, jolloin opiskelun aikana vuorottelevat ammatilliset- ja lukiojaksot. Samanaikaisesti voi myös opiskella kahta ammatillista tutkintoa. Haku MAHIS-opiskelijaksi tapahtuu yhteishaun kautta. 

Rakkaus hevosiin verenperintönä mummulta

Nainen hoitaa hevosta tallissa.

Alavieskan Taluskylältä kotoisin oleva Emma Tolonen opiskelee YSAOn Hingunniemen kampuksella hevostenhoitajaksi. Opintoja on takana nyt 1,5 vuotta ja ammattiin valmistuminen on käsillä kevään aikana. Emma on opiskellut monimuotoisena ripeään tahtiin, joten ammatilliset opinnot ovat jo suoritettuna, vain yhteisiä opintoja on vielä jonkun verran jäljellä.

– Peruskoulun jälkeen yhteishaussa hain ja sain opiskelupaikan Ypäjältä. Opiskelupaikka vaihtui kuitenkin lennossa, kun hevosen lääkärireissulla tuttava suositteli Hingunniemeä, muistelee Emma. – Parin päivän mietinnän jälkeen perun Ypäjän ja pääsin opiskelemaan tänne.

Heppatyttö hän on ollut ihan pienestä asti ja rakkaus hevosiin on tullut verenperintönä mummulta. Eläimet ovat hänelle tärkeitä ja vapaa-aika kuluu oman koiran sekä Fura de Bloomerdin eli tuttavallisemmin Fifi-hevosen kanssa puuhaillessa. Vauhdikkaan Emman harrastuksiin kuuluu myös kisaaminen jokkis kilpa-autoluokassa.

Opinnot ovat sujuneet pääasiassa etäopiskeluna sekä työssä oppimassa neljässä eri paikassa, Suonenjoella, Haapavedellä sekä Ylivieskassa Eija Sorviston ravitallilla sekä Pauliina Annalan tallilla, jossa myös oma hevonen asustaa. 

– Välillä oikein harmittaa, kun en ole ollut täällä lähijaksolla, koska täällä on niin hienot puitteet, Emma toteaa. -Ehkäpä opiskelen vielä toisen tutkinnon, että pääsen sitten nauttimaan niistä. Parasta täällä on ollut Aune-ope, joka on ollut tukena ja turvana kaikissa opiskelujutuissa ja muutenkin täällä on tosi mukavia opettajia.

Haaveissa oma varsa

Tulevana kesänä Emman tavoitteena on kisaaminen. Oma hevonen alkaa olla jo iäkäs, joten kyseessä saattaa olla sen viimeinen kausi kisakentillä

– Haluan nauttia sen kanssa viimeisen kisakauden, kertoo Emma. – Jos kaikki menee hyvin, niin aion teettää sillä varsan, joten astutan sen sitten syksyllä.

Haaveissa on myös työskentely ulkomailla, jos kaikki asiat oman hevosen suhteen ja elämässä loksahtavat sopivasti paikoilleen. Hevosalan huippuammattilaisista on pulaa ja monipuoliset osaajat työllistyvät hyvin Suomessa ja ulkomailla. Arvostus alkaa näkymään vähitellen myös alan palkkauksessa.

– Emma on moniosaaja, jolla on kokemusta sekä ravi että ratsupuolelta. Se on aivan mieletön vahvuus, kertoo opettaja Aune Huttunen. – Kysyntää osaajille on hevosalalla. Emmalla on tulevaisuuden suhteen valttikortit käsissään.

Talliyrittäjyydestä toimelias Emma ei kuitenkaan haaveile. Oman tallin pitäminen on erittäin sitovaa ja vaikea saada kannattavaksi. Yksi vaihtoehto tulevaisuudessa olisi työskennellä muille yrittäjänä ja laskuttaa omasta työpanoksesta. Alalla tarvitaan luotettavia ja osaavia työntekijöitä talliyrittäjien apukäsiksi.

– Ei voi muuta, kun ihailla että noin nuorella ihmisellä on noin realistiset käsitykset alasta ja hän ymmärtää ne asiat mitä tulee ottaa huomioon, Aune sanoo. – Emmalla on aivan mahtavia ideoita siitä minkälaista se yrittäjyys voisi tulevaisuudessa olla. Ne on semmoisia vaihtoehtoja, joilla tulevaisuudessa pystyy elättämään itsensä.

Emma on tottunut tekemään tallihommia eikä koe työn olevan fyysisesti raskasta, väsymystä joskus aiheuttaa enemmänkin sosiaaliset suhteet. Alalla on painetta ja kiirettä, joka saattaa joskus ilmetä kireänä ilmapiirinä tallilla ja saatetaan sanoa suoraan ja rumastikin. Hyvällä asenteella, ahkeruudella ja myös toisten menestyksestä iloitsemalla alalla pärjää parhaiten.

– Olen huomannut, että oma asenne ratkaisee ja olemalla itse muille mukava ja avulias pärjää jo pitkälle, Emma toteaa. Kritiikkiä pitää kuitenkin pystyä ottamaan vastaan, virheitä tulee kaikille, pitää vain myöntää ja oppia niistä.

Yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat

Hevosala menee koko ajan eteenpäin ja toimintatavat muuttuvat. Opettajien ja ammatinohjaajien pitää jatkuvasti kouluttautua ja hankkia uusinta tietoa muutoksista ja sopeutua sen mukaan. Tärkeää on myös käydä tutustumassa etenkin uusien työssäoppimispaikkojen arkeen ja pitää yhteyttä talliyrittäjiin. YSAOlla on ehdoton nollatoleranssi eläinten huonoon kohteluun ja väärinkäytöksiin ja rikkomuksista tulee tehdä eläinsuojeluilmoitus, jos niitä havaitaan.

– Pitää sen kirkkaana mielessä, että jokaisella on velvollisuus puuttua, jos näkee että eläimiä kohdellaan huonosti, kiteyttää Aune. – Koulun talleilla meillä on yhteiset pelisäännöt ja tietyt tavat, miten toimitaan hevosen käsittelyyn liittyvissä asioissa.

Koululle opetushevosiksi valitaan hevosia tarkan seulan kautta. Hevonen on herkkä eläin, eikä kaikki yksilöt välttämättä sopeudu opetusympäristöön, koska tallissa on hälinää ja ihmiset vaihtuvat.

– Hevosten valintaan kiinnitetään tosi paljon huomiota, koska oppimisolosuhteet pitää olla opiskelijoille turvalliset, Aune toteaa. – Tarvitaan myös monen osaamistason hevosia, koska opiskelijoiden taitotaso etenkin opintojen alkuvaiheessa voi olla hyvin erilainen.

Kaksi naista hevosen kanssa ulkona.

Työssäoppimispaikoilla on iso merkitys opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen. Opiskelijan taitotason huomioiminen tehtävien ja vastuun antamisessa on avainasia. Hyvä perehdytys yrityksen toimintatapoihin ja rutiineihin on ensiarvoisen tärkeää ja luo turvalliset raamit oppia.

– Opintojen alussa on aika paljon teoriaa ja tietyt asiat ovat lähtökohtaisesti pakollisia kaikille. Niitä voi opiskella Teamsin kautta tai tarpeen vaatiessa myös tallenteiden avulla, kertoo Aune. – Teoriaopinnot eivät välttämättä takaa sitä, että asian hallitsee myös käytännössä, se voi yllättää puoleen tai toiseen.

– Emmassa on ollut aivan loistavaa se aktiivisuus. Hän uskaltaa laittaa viestiä ja kysyä, että miten tämä asia olikaan, kiittelee Aune oppilastaan. – Olen yrittänyt kannustaa myös muita opiskelijoita olemaan yhteydessä ja kysymään heti, jos on jotakin epäselvää tai arveluttaa.

Monimuoto-opiskelu vaatii sitoutumista ja aktiivista otetta. Vastuu siitä, että opinnot etenevät suunnitellusti on opiskelijalla itsellään.

– Olen kokenut niin, että on hyvä itse suunnitella ja ottaa vastuu opiskelusta. Aune on sitten huolehtinut taustalla, että minulla on kaikki hyvin, miettii Emma. – Haluan sanoa kaikille, jotka tulevat opiskelemaan, että pitää miettiä onko valmis itse suunnittelemaan ja sitoutumaan, koska se vaatii itseltä paljon enemmän.

”Olen hevosihminen joka tapauksessa, olipa se minun työ tai ei.

Yksi Emman työssäoppimispaikoista on ollut Maatalousyhtymä Niemelä & Sorvisto Ylivieskassa. Yrittäjä Eija Sorvisto on pitkän linjan hevosammattilainen ja toiminut ravitalliyrittäjänä 20 vuotta. Eija on opiskellut YSAOlla ravivalmentajan ammattitutkinnon vuonna 2020. 

Tallilla asustaa reilu kymmenen treenauksessa olevaa ravihevosta ja muutama siitostamma. Tilalla viljellään myös heinää ja viljaa sekä myyntiin että ravinnoksi oman tallin asukkaille. Yritystä hoidetaan pääasiassa oman perheen voimin. Tilan sijainti Ylivieskan raviradan läheisyydessä tarjoaa hyvät puitteet hevosten treenaamiseen.

Työssä oppijoita Eijalla on ollut aikaisemmin Keski-Pohjanmaan ammattiopistosta Kaustisilta. Emma on ensimmäinen YSAOn opiskelija hänen ohjauksessaan. Yhteistyö YSAOn ja Aunen opettajan kanssa on sujunut hyvin, tieto kulkee ja asiat luistavat.

– Toiset opiskelijat osaavat hommat ihan luonnostaan kuten esimerkiksi Emma, joka oli helppo ottaa tänne, toteaa Eija. – Hänellä oli järki siinä hommassa ja hän tiesi paljon hevosten käsittelystä jo oman hevosen omistajana.

Talliyrittäjän arjessa tulee välillä vastaan huonompiakin jaksoja, en pärjää hevosilla tai tulee muita vastoinkäymisiä. Työtä kuitenkin jaksaa, koska ammatti on enemmänkin elämäntapa, johon kuuluu niin hyviä ja kuin huonompiakin hetkiä.

– Olen hevosihminen joka tapauksessa, olipa se minun työ tai ei, Eija summaa. Minulla on ollut aina hevosia, myös silloin kun olin muualla työssä. En ajattele, että lyön hanskat tiskiin, jos tulee vastoinkäymisiä, niistä pitää mennä vain eteenpäin.

Veeti opiskelee leipuri-kondiittoriksi

Leipuri-kondiittoriopiskelija leipomossa kahden henkilön kanssa.

Sonkajärveltä kotoisin oleva iisalmelainen Veeti Hotti opiskelee leipuri-kondiittoriksi Ylä-Savon ammattiopistolla. Hänellä on menossa työssäoppimisjakso Leipomo Pekka Heikkisellä ja samalla hän antaa näytön kahvileipätuotteiden valmistuksesta. Osaamistaan hän näyttää taikinanteossa, tuotteiden valmistamisessa, paistamisessa ja pakkaamisessa, näyttötuotteina ovat pullapitkot ja joulutortut.

Veetin tie leipomoalalle johti ikään kuin vahingossa. Hän opiskeli Mahis -tutkintoa eli opiskeli lukiossa ja suoritti samalla ravintola-alan tutkintoa YSAOlla.

– Talvella 2021 katselin kesätyöpaikkaa ja löysin netin työnhakufoorumilta leipurin kesätyöpaikan Iisalmen Citymarketin Fazerille. Pääsin kesätöihin ja tykästyin leipurin hommiin, summaa Veeti.
– Tykkään leipomotyön rytmistä ja monipuolisuudesta, työssä saa mennä ikään kuin tuotteen mukaan. Äärimmäisen positiivinen kesätyökokemus siivitti sitten alan vaihtoon seuraavana syksynä.

Alan parhaimpiin puoliin kuuluu monipuolisuus. Leipomotuotteissa on laaja kirjo erilaisia tuotteita ja niiden valmistaminen tekee työstä mielekästä.

– Leipomotyö ei ole pelkästään leipomista vaan siihen liittyy paljon muutakin, järjestyksen ylläpitoa ja siivoamista Veeti kertoo. – Olen myös oppinut paljon muitakin taitoja kuten ongelmien ratkaisua, töiden priorisointia ja toimimaan stressaavissa tilanteissa johdonmukaisesti.

Nykyajan leipomoiden työskentelyolosuhteet ovat Veetin mukaan inhimilliset, ilmanvaihto toimii ja lämpötila on sopiva. Hyvät ohjeistukset ja varotukset sekä työpisteiden ja koneiden järkevä sijoittelu helpottavat työskentelyä ja lisäävät turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

– Tällä hetkellä leipomoala tuntuu omalta alalta, mutta ei sitä tiedä mitä tulee vastaan, miettii Veeti. – On mahdollisuuksia kouluttautua lisää tai erikoistua ja työelämässä voi edetä esihenkilöksi tai päättäviin asemiin asti.

Työskentelystä Pekka Heikkisellä on Veetillä pelkkää hyvää sanottavaa. Työnteko on ollut luontevaa ja on kokenut olevansa osa työyhteisöä.

– Onhan täällä ihan mahtava porukka. Silloin kun aloitin niin eivät jättäneet puille paljaille vaan heti ottivat mukaan, kehuu Veeti. – Heti neuvottiin, että miten tuotteita pitää tehdä ja antoivat ohjeita ja neuvoja, sain myös palautetta työstäni. Eikä se ole pelkää työhön liittyvää asiaa vaan heitetään läppää, jutellaan niitä näitä ja vaihdetaan kuulumisia. – Suosittelen kyllä vahvasti Pekka Heikkistä työharjoittelupaikkana, jos pystyy tänne Kajaaniin kulkemaan tai täällä asumaan. Työ on monipuolista ja pystyy suorittamaan eri tutkinnonosat samassa yrityksessä.

Heikkisen leipomon työnjohtaja Mika Honkanen antaa myönteistä palautetta Veetistä ja kiittää hänen työpanoksestaan työssäoppimis-jaksolta, oppimisen kehityskäyrä on mennyt selkeästi ylöspäin.

– Veeti on mahtava ja symppis tyyppi ja hänen kanssaan on ollut mukava tehdä töitä, Mika sanoo.
– Kaikista hienointa näissä nuorissa on nähdä se kehittyminen. Jokaisella pitää olla oma mielenkiinto sitä hommaa kohtaan mitä tehdään ja siksi me käydään kouluja.

Heikkisen leipomon työyhteisöllä on hyvä tekemisen meininki, huumori kuuluu jokaiseen päivään ja työpäivän jälkeen on kiva lähteä kotiin.

– Huumoria pitää olla mutta olennainen eli työnteko tulee muistaa, veistelee Mika. – Kiinnitetään huomiota siihen, että on mukavaa ja pidetään huolta siitä, että kellään ei ole huono olla täällä töissä. Asioihin pitää puuttua ajoissa.

Veetin opinnot alkavat olla jo loppusuoralla. Edessä on vielä konditoriatuotteiden näyttö ja valmistuminen kevään tai alkukesän aikana.

– Sen näkee sitten, miten lähtee konditoriapuolen työt sujumaan, Veeti tuumii. – Kyllä minä enemmän kuitenkin koen itseni leipurina. Leipuripuolella ei vaadita niin paljon käden tarkkuutta ja pientä nypräämistä vaan tehdään suuria määriä kerralla. Tarvitaan matematiikkaa, raaka-aineiden tuntemusta ja pitää osata arvioida tuotteen menekkiä ja hintaa.

YSAOn opettaja Outi Leinosella on aihetta hymyyn. Veetin näyttötuotteita kelpaa esitellä ja kehitystä osaamisessa on selkeästi tapahtunut työssäoppimisjakson aikana.

Elintarvikealan perustutkintoa opiskelee tällä hetkellä 30 opiskelijaa ja he valmistuvat omassa tahdissaan pitkin vuotta. Ensi vuonna leipomoluokassa aloittaa 18 opiskelijaa.

Elintarvikealan perustutkinnossa ensimmäisenä käydään läpi ruuanvalmistuksen liittyviä perusasioita kuten raaka-aineisiin tutustumista ja niiden käsittelyä ja jalostusta, kertoo Outi.

– Sen jälkeen opiskelijat lähtevät ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle ruuanvalmistukseen liittyviin yrityksiin. Kolme päivää ollaan lähiopetuksessa ja kaksi päivää työssä oppimassa.

Työssä oppiminen kulkee opintojen mukana koko opintojen ajan ja koulun tuella opiskelijat pääsääntöisesti itse hakeutuvat yrityksiin oppimaan. Monissa yrityksissä on ollut YSAOn opiskelijoita useampana vuonna harjoittelemassa työelämän taitoja.

– Opiskelijoille, jotka rohkenevat lähteä eri paikkakunnille tai ulkomaille ovat ovet auki. Se on hieno mahdollisuus, Outi toteaa.

Valmistuneiden opiskelijoiden taitotasoon työssä oppimisella on iso merkitys. Saako hän harjoitella ja tehdä monipuolisesti erityyppisiä tuotteita. Oppijoiden kädentaidoissa on isoja eroja, toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta ja toisilla ne ovat hyvin nopeasti hallinnassa. Kiinnostus ja oman ajan käyttö harjoitteluun nopeuttaa oppimista.

YSAOlla leipomoalan koulutukseen hakeutuvista puolet on nuoria, suoraan peruskoulusta tulevia opiskelijoita. Toinen puoli on aikuisia esimerkiksi ammatinvaihtajia, jotka haluavat tehdä vielä elämässään jotakin muuta tai opiskella nuoruuden haaveammattiin, vaikka virkavapaan aikana. 

– Nuoruuden haaveena voi olla myös kahvilan perustaminen, jota varten lähdetään opiskelemaan ja hankitaan leipuri-kondiittorin taidot ja paperit, kertoo Outi. – Toivoisinkin, että jokaisella paikkakunnalla olisi yksi paikallinen leipomoyritys, että kahvileipä- ja leipäkulttuuri pysyisi mahdollisimman rikkaana täällä Suomessa.

Marraskuussa Pekka Heikkisen toimitusjohtajana aloittaneelle Laura Rantaselle leipomo oli jo ennestään tuttu. Hän toimi yrityksessä 1,5 vuotta kehityspäällikkönä henkilöstön, toiminnan ja tuotteiden kehittämisen parissa. Leipomon tuotteita menee myyntiin aina Oulusta Tampereelle asti ulottuvalle alueelle.

Leipomo tekee yhteistyötä YSAOn kanssa ja osa henkilöstökunnasta on opiskellut oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi. Työssä oppijoita otetaan myös mielellään vastaan, jos opiskelijan käytännön asiat järjestyvät jakson ajaksi.

– Koulussa opiskellaan perusteet ja työ itsessään kyllä sitten opettaa. Tärkeintä on kuitenkin oppia ne työelämäntaidot, tuumaa Rantanen. – Onneksi on näitä työelämän jaksoja, joissa niitä taitoja sitten harjoitellaan. Työssäoppimispaikalla on iso merkitys osaamisen kehittymiseen.

Leipomo Pekka Heikkinen & kumpp.
”Hyvvää sen olla pittää” on leipomon motto. Perinteikkään leipomon tarina sai alkunsa yli sata vuotta sitten, kun leipurimestari Pekka Heikkinen perusti vaimonsa kanssa leipomo- ja konditorialiikkeen Kajaaniin. Nykyään yrittäjinä toimii jo neljäs sukupolvi Heikkisten sukua, Kaisa ja Juuso Marin lisäksi kolmantena osakkaana on Ollis Leppänen. Leipomo työllistää noin 20 henkilöä.

Työssä oppimassa maailmalla

Emilia hevosen selässä.

Hollannin Hellendoornissa kahden kuukauden kansainvälistä työssäoppimisjaksoa suorittavalla 19-vuotiaalla Emilia Aikiolla ei ole koti-ikävä.

– Päin vastoin, voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, tuumaa Emilia. – Olen käynyt kävely- ja pyörälenkeillä lähiseudulla. Täällä on upeat maisemat, paljon peltoja ja eläimiä näkee joka puolella, hevosia, lehmiä, lampaita ja alpakoita. Minut on otettu hyvin vastaan ja olen päässyt tutustumaan myös muihin hevostalleihin täällä.

Oulusta kotoisin oleva Emilia opiskelee Ylä-Savon ammattiopisto YSAOn Hingunniemen kampuksella, hevostalouden perustutkintoa, ratsastuksenohjaajaksi.

– YSAO vaikutti minusta parhaalta vaihtoehdolta, kuulemani mukaan oli hyvä koulu ja suhteellisen lähellä kotiani, kertoo Emilia. – YSAOlla on oltu todella joustavia, olen tehnyt suurimman osan opinnoistani koulutussopimuksella työpaikalla.

Emilialle oli selvää jo opintojen alkuvaiheessa, että hän haluaa ulkomaille.

– Tiesin haluavani ulkomaille, olen haaveillut tästä jo kauan! Koulultakin kannustettiin ja oltiin innoissaan puolestani, Emilia iloitsee.

Työssäoppimisjaksoon kuuluu hevosten hoitotyötä sekä ratsastusta ja juoksuttamista. Työtehtävät ovat erilaisia kuin Suomen ratsastuskouluissa, koska tallityöntekijät ovat erikseen. Tallilla koulutetaan pääasiassa nuoria hevosia ja myydään niitä. Toiminta on ammattimaista ja kaikki tehdään viimeisen päälle.

Kuopiosta kotoisin oleva Elli Heiskanen opiskelee myös ratsastuksenohjaajaksi ja on parhaillaan työssäoppimisjaksolla Saksan Traben-Trarbachissa. Elli on viihtynyt Hingunniemessä hyvin ja kertoo opiskelussa parasta olevan hevoset ja kaverit.

– Meillä on hyvät tilat ja ympäristö koululla, mukava henkilökunta, opettajat ja tallimestarit, jotka aina tsemppaa. Kannustivat minuakin lähtemään tänne ulkomaan jaksolle, Elli tuumaa.

Saksassa Ellin töihin kuuluvat perus tallihommat, karsinoiden siivous ja hevosten ruokkiminen. Hevosia varustetaan valmiiksi ja liikutetaan juoksuttamalla tai ratsastamalla. Työntekijöitä on eri maista, joten työkielenä tallilla käytetään englantia.

– Todella hyvin otettiin vastaan tänne ja olen päässyt käymään kisoissakin mukana muutaman kerran, Elli kertoo. – Olen vähän tutkinut lähikaupunkeja kaverin kanssa ja käynyt festivaaleilla.

Kansainvälinen toiminta avaa uusia mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa. Se kehittää kielitaitoa ja antaa valmiuksia toimia erilaisissa monikulttuurisissa ympäristöissä sekä avaa työllistymismahdollisuuksia ulkomaille. YSAOlle myönnetty Erasmus + akkreditointi tuki mahdollistaa ulkomaan liikkuvuusjakson.

Emilia ja Elli kannustavat muitakin lähtemään ulkomaille. – Tämä on varmasti unohtumaton kokemus. Täältä saa paljon oppia, hienoja muistoja ja näkee paljon enemmän kuin Suomessa.

Rakkaus eläimiin johdatti opintoihin

Opiskelija navetassa lehmien ympäröimänä.

Ylä-Savon ammattiopiston Peltoniemen kampuksella maatalouden perustutkintoa opiskelevalla Iisa Vesamäellä on syytä hymyyn. Hän on yhtä opintopistettä vaille valmis eläintenhoitaja.

Kuopiosta kotoisin olevalla Iisalla on taustalla lähihoitajan ja kosmetologin opintoja, mutta ne eivät tuntuneet omilta aloilta. Motivaatiota uuden opiskeluun toi myös muutto miehen kotitilalle Varpaisjärvelle.

– Halusin hahmottaa tilanhoidon kokonaisuuden paremmin, koska minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta navettahommista, kertoo Iisa. – Nyt oli hyvä sauma lähteä, kun opiskelumahdollisuus oli tässä lähellä. Tulevaisuutta ajatellen on myös hyvä, että erikoisammattitutkintoja on mahdollista suorittaa täällä, tutussa ympäristössä.

Iisan mies on opiskellut Peltoniemellä maaseutuyrittäjän tutkinnon, ja he hoitavat yhdessä lypsykarjatilaa noin vuosi sitten toteutuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tilalla on yhden robotin navetta, jossa on 50 lypsävää ja lisäksi nuorta karjaa.

Peltoniemen kampusalue on Iisan mielestä viihtyisä. Lähiviikkojen ajaksi hän on ottanut huoneen koulun asuntolasta.

– Koulun sisätilat on kivan näköisesti sisustettu ja ruokalasta avautuu hieno maisema, tuumaa Iisa. -Tykkään asuntolaviikoista, koska siellä on samaan aikaan kivoja tyyppejä, joiden kanssa pysyy koulun jälkeen hengailemaan.

Eläinrakkaan Iisan mielestä on hienoa, että koululla on hoidettavia eläimiä monipuolisesti ja opintoihin kuuluu tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitotyötä. Eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että navetta on hyvä ja toimiva. Peltoniemeen rakenteilla oleva uusi opetusnavetta valmistuu ensi kesään mennessä ja samalla uudistuu myös käytössä oleva teknologia.

Iisa lähti keväällä viiden kuukauden ajaksi kausityöhön Korkeasaaren eläintarhaan. Hän sai suoritettua siellä myös viimeisen harjoittelun ja eläinlajikohtaisen, hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen -näytön markhor -kierteissarvivuohilla.

– Hoidin kalliotarhoissa viihtyviä markhoreita sekä persianlampaita, ilvestä, metsäpeuroja ja Afrikan pikkuvuohia. Pääsin myös mukaan leijonan siirtoon sekä ruokkimaan pikkupandoja ja manuleita, Iisa kertoo. – Persianlampaat kyllä veivät sydämeni.

Syyskuussa Korkeasaaressa järjestettiin Euroopan eläintarhojen säätiön (EAZA) vuosikonferenssi, jossa Iisalla oli mahdollisuus tavata henkilökuntaa eri maiden eläintarhoista. EAZA on jäsenjärjestö, joka asettaa standardin edistyksellisille eläintarhoille ja akvaarioille ja muille kumppaneille Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja sen ulkopuolella.
Mielenkiintoinen kokemus oli myös päästä mukaan Korkeasaari tv-sarjan kuvauksiin viime kesänä. Iisa nähdään suuren suosion saaneen sarjan toisella tuotantokaudella Nelosella ja Ruudussa 14.11. alkaen.

Iisan nyt loppusuoralla olevat opinnot alkoivat viime vuoden tammikuussa. Monimuoto-opiskelu mahdollistaa samanaikaisen työskentelyn kotitilan navetalla. Harjoittelujaksot Kuopion eläinkaupassa ja Korkeasaaressa ovat antaneet monipuolisen kuvan työstä eläinalalla. Myös kansainvälinen harjoittelu koiratarhalla Espanjassa oli alun perin Iisan suunnitelmissa.

Joulukuussa häämöttävän valmistumisen myötä jatko-opinnot kajastavat jo mielessä. Uusia ajatuksia on tullut koko ajan opintojen edetessä.

– Mitä enemmän olen oppinut ja tehnyt tai käynyt työharjoittelussa on mieleen tullut uusia ideoita ja halua tietää ja oppia enemmän, tuumii Iisa. – Eläintenkouluttajan opinnot kiinnostavat ja kaikki missä syvennytään eläinten lajinomaiseen käyttäytymiseen.

Erityisen positiivisena asiana opiskeluajalta on jäänyt mieleen opettaja Johanna Virtasen ja yrittäjä Ulla Hööpakkan kehittämä Kumpainen-ohjelma. Sen tavoitteena on parantaa sekä eläinten että tuottajien hyvinvointia lisäämällä ymmärrystä ja osaamista tuotantoeläinten oppimiseen ja käyttäytymiseen.

-Siitä tullut hyvä mieli, kun aihe on nostettu esiin ja tuotantoeläinten koulutukseen kiinnitetään huomiota, kiittelee Iisa.

Kestävää kehitystä ja hyvinvointia YSAOlla

Oletko koskaan miettinyt, kuka teki sinun sukkasi? Neuloiko mummo ne vai ompeliko pieni lapsi ne hikipajassa? Kestävässä kehityksessä on kyse juuri tästä. Puhutaan arkipäiväisistä asioista, mutta koitetaan nähdä pintaa syvemmälle. Sinulla on sukat nyt jalassa, mutta mitä kaikkea on tapahtunut ennen niiden sukkien pukemista. Puuvillan viljelyä, keräystä ja kuivatusta, keinokuitujen valmistusta öljystä, kuljetusta, värjäystä kemikaaleilla, ompelua, pakkaamista, kuljetusta… Käyttämiemme tuotteiden elinkaari on yllättävän pitkä. Elinkaaren vaiheissa tarvitaan energiaa ja työtä ja valitettavasti lapsityövoiman käyttö on maailmalla yleistä.

Kestävässä kehityksessä on tärkeää ymmärtää sekä maailmanlaajuinen ongelma että paikalliset toimintatavat. Yksi kestävän kehityksen kansainvälisistä tavoitteista on poistaa nälkä. Maailmassa noin joka yhdeksäs kärsii aliravitsemuksesta ja samaan aikaan neljäsosa ruoasta hukataan hävikkiin. YSAOlla taistellaan ruokahävikkiä vastaan. Ruokahävikki punnitaan ja kirjataan, jotta sitä voidaan vähentää aktiivisesti. Ruokalan henkilökuntaa laskee jopa opiskelijoiden kenkäpareja, että ruokaa valmistetaan oikea määrä ja lounaan jälkeen hävikkiruokaa myydään edullisesti.

Kestävän kehityksen osa-alueet ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys. Sosiaalinen kestävä kehitys tarkoittaa esimerkiksi työturvallisuutta, tasa-arvoa ja hyvinvointia. Hyvinvointiin panostetaan ja yksi uusimmista ideoista on opiskelijoille tarjottava ilmainen aamupala. Tällä tuetaan säännöllistä ruokarytmiä, mikä parantaa hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota. Asevelikadun pääkampuksella on myös opiskelijoille ilmainen kuntosali ja koululta saa lainaan urheilu- ja retkeilyvälineitä. Parhaillaan menossa on opiskelijakysely tasa-arvosta.

Huhtikuussa oli valtakunnallinen Vaskihaaste-kampanja, jossa ammattiin opiskelevat jättivät kestävän kehityksen ja vastuullisuuden lupauksia. Ysaolaisista moni lupasi suosia kävelyä, polkupyöräilyä ja julkista liikennettä. Näillä toimilla halutaan vähentää yksityisautoilun hiilidioksidipäästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta. Tunne siitä, että voi vaikuttaa, lisää hyvinvointia. YSAOlla on yksilölliset opintopolut eli opiskelija voi vaikuttaa omiin opintoihinsa. Osa kursseista on myös mahdollista suorittaa lähiopetuksen sijaan etänä Teamsin kautta tai itsenäisesti verkko-opintoina. Autoilun vähentäminen, etäopetus ja verkkomateriaalit ovat ympäristön kannalta hyviä vaihtoehtoja. Puhumme ekologisesta kestävästä kehityksestä silloin, kun tietoisesti valitsemme ympäristön kannalta hyviä vaihtoehtoja.

Luonnon merkitystä hyvinvointiin on tutkittu. Jo 5 minuuttia luonnossa parantaa mielialaa ja 15 minuuttia lisää elinvoimaa ja alentaa verenpainetta. YSAOn kampuksilla luonto on lähellä ja ulkona oppiminen mahdollista. Esimerkiksi luonnonvara- ja rakennusaloilla osa työtehtävistä ja niiden opiskelusta tapahtuu luontevasti ulkona, mutta myös muilla aloilla ulkona oppimista voisi hyödyntää.

Miksi ruokalassa ei ole tarjotinta? Miksi hevosen jalat kylmätään jäällä eikä vedellä? Miksi simulaatio-opetus lisääntyy? Miksi luutun ei anneta kuivua kokonaan? Miksi EcoAssistancea kannattaa totella? Nämä kaikki toimenpiteet ovat arkipäivää YSAOlla ja niillä vähennetään luonnonvarojen kulutusta. Taloudellinen kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvarojen rajallisuuden ymmärtämistä ja säästämistä.

Parhaillaan työstetään alakohtaisia kestävän kehityksen osaamislupauksia, joissa kerrotaan, mitä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden asioita opiskelija kurssin tai tutkinnon jälkeen osaa. Työn alla on myös kestävän kehityksen päiväkirja opiskelijalle mukaan työssäoppimisjaksolle. Päiväkirjan idea on ohjata opiskelijaa huomioimaan kestävän kehityksen asioita työssä. Päiväkirjan toivotaan myös virittää keskustelua kestävän kehityksen aiheista työelämässä. Osaamislupauksilla ja kestävän kehityksen päiväkirjalla vahvistetaan työelämään siirtyvän tietoja ja taitoja toimia kestävän kehityksen osaajana ja vastuullisena ammattilaisena omalla alallaan.

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen, ylikulutus, ilmastonmuutos ja mikromuovi ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Kestävän kehityksen tarkoitus on valottaa ratkaisuja ongelmien selättämiseksi. Tärkeää on ymmärtää, että jokainen voi vaikuttaa omassa arjessa ja työssä ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva keino vaikuttaa. YSAOlla esimerkiksi juodaan luomumaitoa. Luomun valinta vähentää kemikaaleilla lotraamista ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

Eläimen hyvinvointi on hyvinvointia myös ihmisille

Lehmiä laitumella.

YSAOn opetusnavetan kahvihuoneessa käydään nopeatempoista keskustelua, kun eläintenhoidon ammattitutkinnon vastuuohjaajat Laura Leinonen ja Essi Taipale sekä ammatinohjaaja Tytti Venäläinen pureutuvat eläintenhyvinvointiin. Aihe on laaja ja nyt sen pintaa vain silotellaan kevyesti.

– Korona muutti seura- ja harraste-eläinpuolta, Leinonen aloittaa. – Monet ihmiset ottivat lemmikkejä, joka näkyy kasvaneena eläintenhoitoalan työnä, kuten klinikkaeläinhoitajien ja eläintenkouluttajien parissa.

– Trimmauspuolella tehtävät ovat myös lisääntyneet, kun kaikki eivät välttämättä osaa tehdä lemmikkien turkinhuoltoa tai kynsien leikkuutta, kertoo Taipale, joka vastuuohjaa trimmaamisen osaamisalaa.
Ohjaajat keskustelevat, kuinka korona-aikana omistajat olivat enemmän läsnä ja nyt lemmikki saattaa oireilla yksinolosta. Näissä tilanteissa omistaja voi kääntyä koulutetun eläintenkouluttajan puoleen kysyäkseen neuvoja.

Pohjois-Savossa tuotantoeläimet ovat merkittävä elinkeino. Esimerkiksi nautakarjatilojen määrä on laskenut, mutta nautojen määrä ei ole vähentynyt samassa suhteessa.

Sosiaalinen media ja mm. eläimistä jaetut kuvat ja videot toimivat yhtenä tärkeänä viestintäkanavana myös maatalousalalla. Kuvat ja videot ovat myös ammattilaisen apuna eläinten olosuhteiden ja hyvinvoinnin seuraamisessa. Toisaalta älylaitteiden käyttö voi myös vaarantaa työturvallisuutta, jos työntekijä keskittyy vaikkapa somettamiseen. YSAOn pelisääntönä on, että kännykkä ei saa olla työnteossa mukana. Näin opiskelijat oppivat turvallisen tavan työskennellä.

– Karjakoko kasvaa ja eläimistä kerätty data lisää mahdollisuuksia nautojen hyvinvoinnin seuraamiseen ja tukemiseen. Toisaalta eläinyksilöiden persoonallisuuksia ei ehkä pystytä huomioimaan samoin kuin pienemmässä karjassa, pohtii Taipale.

– Jos kännyköitä käytettäisiin navetassa, voisi syntyä vaaratilanteita isojen eläinten ja koneiden seassa, kertoo Venäläinen.

Maatalousala työllistää laajan joukon suoraan ja välillisesti. Automaatio ja koneellistaminen ovat muuttaneet työtä joustavammaksi sekä fyysisesti kevyemmäksi, mutta esimerkiksi maatalouslomittajista on kova pula. Pian voimaan astuva eläinten hyvinvointilaki vaatii, että eläinalalla työskentelevillä täytyy olla vaadittava koulutus tai työn kautta saatu pätevyys.

– Laki tukee eläinten hyvinvointia, joka taas auttaa alalla työskentelevien hyvinvointia, sanoo Taipale.
Eläinten hyvinvointia lähestytään lajityypillisen käyttäytymisen ja lajin raamien kautta. Niiden ymmärtäminen toimii ytimenä, jonka lisäksi eläimen oma persoona muokkaa käytöstä. Eläimen stressi-, pelko- ja kiputilaa voi oppia lukemaan kipuilmeistä tai -asennoista. Lisäksi tukena on teknologia, jota myös hyödynnetään YSAOn oppimisympäristöissä, kuten Peltoniemen opetusnavetalla.

– Lypsyrobotilta saadaan paljon tietoa, kertoo Taipale – Kuten lehmän lypsymäärä ja maidon solumäärä.

– Nautojen korvassa tai pannassa oleva SenseHub-laite mittaa taas märehtimistä ja aktiivisuutta, jatkaa Venäläinen. – Sillä voi seurata onko aktiivisuus normaalilla tasolla. Ja kun tunnet eläimet, voit miettiä tilannetta yksilön kannalta. Menet eläimen luo ja katsot miltä se näyttää.
Nykyään eläinten hyvinvointia tutkitaan paljon, joka on sekä monipuolistanut opiskelutarjontaa, että helpottanut alan opetusta. Myös nykyinen koulutusmuoto on opiskelijoille suotuisampi.
– Koulutusaika on joustavaa, kertoo Leinonen. – Jos opiskelijalla on jo osaamista, hän voi edetä nopeammin. Mikäli hän tarvitsee enemmän harjoitusta, käytetään siihen aikaa. Käytännön työ on jo varhain mukana.

Ohjaajien keskustelu jatkuu eläinten liikkumisessa, oikeanlaisessa ruuassa, syömiskäyttäytymisessä ja unitottumuksissa. Eikä aiheet tähän lopu. Ja niin kauan kuin on aiheita, on opittavaa.

Arjen Sankarit 

Suunnittelu, aikataulutus ja laskelmointi, ymmärrys pintamateriaaleista, siivousaineista ja tekniikasta sekä toistuva fyysinen työ pitää Kangaslammin koulun tilat puhtaina. Janne Partasella on ideaalitilanne, sillä edelleen kymmenen vuoden jälkeen, hän nauttii puhtausalan työstään, työympäristöstään sekä työnantajastaan.

– Kun lähdin laitoshuoltajaksi, sanoin ääneen, että haluan siivousalan ja siivoojien arvostuksen kasvavan. Me ollaan arjen sankareita, sanoo YSAOlla puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon sekä laitoshuoltajan ammattitutkinnon suorittanut Partanen ja jatkaa nauraen. – Tai kuten työkaverini sanoo, olemme parkettikosmetologeja.

Partanen päätyi sattuman kautta puhtausalalle, jonne suuntasi puhtaalta seinältä vailla kokemusta. Tietämättömyytensä hän näkee vain hyvänä, sillä asioiden oppiminen tyhjästä oli helpompaa kuin opittujen tapojen muuttaminen.

– Tämä on hirveän kehittyvä ala. Jo 10 vuoden aikana on tullut paljon uusia aineita ja työvälineitä. Robottitekniikka on tullut myös tueksi, joten koko ajan on opittavaa, jos haluaa oppia, Partanen innostuu.

Koneet ovat apuna suurien tilojen huollossa, mutta eivät koskaan vie työtä ihmisiltä. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, sillä alalla monet lähestyvät eläkeikää.

– Kyllä se kertoo alan miellyttävyydestä, kun on ihmisiä, jotka ovat olleet yli 30 vuotta samalla alalla ja työnantajalla, pohtii Partanen. – Ja puhun nyt ammatti-ihmisistä, hirvittävän fiksuista, jotka pärjäisivät halutessaan muussakin työssä.

Fyysisen työn vastapainoksi Partanen ammentaa vastapainoa luovuudesta ja musiikista, joka on enemmän kuin harrastus.

– Tällä hetkellä minulla on aktiivisina bändeinä Hautajaisyö, Alfa Pentatonik, Verilehto ja Marraskuun Lapset. Teen työtä, jotta voin tehdä musiikkia. Se on hienoista balanssia, joka auttaa hyvinvoinnissa, Partanen kertoo.

Partanen pitää tärkeänä, että ihminen uskaltaa ja löytää oman asiansa. Sama koskee työtä.

– Jos työelämässä tai elämässä on jokin huonosti, kannattaa siitä puhua ääneen, eikä jäädä yksin asian kanssa. Meillä on onneksi hyvä työporukka, voimme puhua asioista ja ongelmat käsitellään heti.

Stressivapaus, hyvä ja kannustava tiimi, selkeät työajat, kuntapuolen hyvä palkka ja edut sekä kunnolliset työvälineet ovat asioita, joita Partanen listaa työnantajansa, Iisalmen kaupungin eduiksi. – Työt saat tehdä rauhassa ja sinusta huolehditaan, kun teet työsi hyvin ja pidät asiakkaasi tyytyväisenä.

Hän on joutunut myös komentamaan lapsia, mikäli on nähnyt hölmöilyä tai kiusaamista. Samalla tavalla kasvattaminen kuuluu Partasen mukaan siivoojille, ja he puuttuvat tilanteisiin kuten muut aikuiset ja vievät asiat opettajalle.

– Me olemme huomaamaton silmä- ja korvapari. Yläkoulussa kiusaamiset rauhoittui kummasti, kun tulin väliin, Partanen kertoo. – Olen ollut pitkään alalla, ja osa asiakkaistani on kasvanut jo täysi-ikäisiksi. Kerran eräs poika tuli halaamaan minua ja sanoi, että auttoi kun joku aikuinen oli läsnä. Tuollaiset asiat antavat voimaa omaan tekemiseen, vaikka olenkin vain siivooja, sanoo Partanen veikeästi hymyillen.

Mitä sulle kuuluu?

Lasiset, peilinä heijastavat ovet muuttuvat raskaaksi ja hitaasti avautuvaksi, kun mieli on tukossa ja täynnä jännitystä ja huolta. Oven takaa paljastuu outoja käytäviä, luokkatiloja, ihmisiä ja tilanteita.
– Väitän, että pääpiirteissään, opiskelijoiden hyvinvoinnin pystyy aistimaan, jos on rohkeutta kysyä. Otetaan asia puheeksi. Mitä sulle kuuluu? -on hyvä kysymys, pohtii Jenni Tikkanen, jonka työnä on kulkea opiskelijoiden maailmassa ja huolehtia, että heillä on keinoja selvitä haasteista ja mahdollisuudet voida hyvin.
YSAOlla on hyvinvointitiimin luoma hyvinvoinnin vuosikello, jonka tapahtumilla ja toimenpiteillä edistetään yhteisöllistä opiskeluhyvinvointia yhdessä kaikkien YSAOlaisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tiimi pyrkii huomioimaan kampuksilla fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja aineellisen hyvinvoinnin näkökulmia.

Hyvinvointivalmentajan työpäivä koostuu erilaisista tehtävistä, tunnetiloista ja pohdinnoista.

Klo 8-10 Ryhmäytymistoimintojen suunnittelu
– Syksyllä aloittavien perustutkinto-opiskelijoiden kanssa panostamme entisestään ryhmäytymiseen, jotta opiskeluryhmästä voisi saada ystäviä sekä tukea viedä opintoja eteenpäin. Saimme kuraattorin kanssa kerättyä hyviä ideoita, ja teimme runkoa sekä sisältöä tapaamisia varten.
Ammattiopinnoissa jokaisella opiskelijalla on yksilöidyt polut, ja he kulkevat jo varhaisessa vaiheessa omalla rytmillään. Lisäksi jatkuvan haun kautta saapuu opiskelijoita eri aikoina.
– Helpolla tulee irtolaisuuden tunnetta eikä omaan ryhmään kiinnity. Sen vuoksi opiskeluhuollon, eli kuraattorin, psyykkarin ja terveydenhoitajan kanssa teemme jo opintojen alkuvaiheessa ryhmiin suunniteltuja vierailuja, joiden aikana opiskelijat tutustuvat paremmin toisiinsa ja opiskeluhuollon henkilöstöön

Klo 10-11.30 OPKUn kokous
Aamuisen suunnitelman jälkeen Tikkanen suuntasi koko YSAOn opiskelijakunnan hallituksen eli OPKUn kokoukseen.
Kun aloitin työt, OPKU- ja tutortoiminta oli minulle vieraampi asia, kuten se on myös monille uusille opiskelijoille, Tikkanen kertoo. – Muiden ammattioppilaitosten tavoin, korona oli ajanut toimintaa alas, ja lähes kaikki opiskelijatoiminnan aktiivit olivat jo valmistuneet. Toiminta piti polkaista käyntiin.
OPKU vaikuttaa konkreettisella tasolla opiskeluun, ja opiskelijoiden esille nostamat asiat etenevät usein nopeasti käsittelyyn ja mahdollisiin käytännön toteutuksiin. Aamupäivän kokouksessa valmisteltiin seuraavaa johtoryhmän tapaamista.
– Opiskelijakunnan hallitus ja innokkaat tutorit tapaavat säännöllisesti johtoryhmän, ja he pääsevät suoraan vuorovaikutukseen keskenään. Viimeksi paikalla olivat rehtori Kari Puumalainen, kehitysjohtaja Niina Puumalainen ja koulutusjohtaja Virpi Rautiainen.

Klo 11.30-12 Lounas
Tikkanen pyrkii huolehtimaan tauotuksistaan ja pystyy irtaantumaan työasioista.
– Käyn joskus työkaverin kanssa ulkona syömässä tai sitten syömme koulun lounasruokalassa, hän kertoo. – Usein parhaat ideat nousee, kun keskustellaan aiheen vierestä.

klo 12-14 Opintojen huolenpito- ja ohjauskeskustelu, järjestyssäännöt
– Tarjoamme YSAOlla opiskelijoille tukea ja ohjausta entistä enemmän ja varhaisemmin, mikäli opinnoissa esiintyy haasteita tai ne hidastuvat. Lounaan jälkeen päivitimme Wilmaan tulevaa lomaketta, joka kartoittaa opiskelijan tilannetta sekä helpottaa vastuuohjaajan ja opiskelijan keskusteluja, Tikkanen sanoo.
Hyvinvointitiimin vastuuseen kuuluvat järjestyssäännöt, joihin sisältyvät muun muassa kiusaamis- ja päihdeasiat.
– Toki niitä käsitellään myös ohjauksen ja tuen tarjoamisen kautta. Jos opiskelija tulee kertomaan, että häntä haukuttiin luokassa, käsitellään se myös järjestyssääntöjen puitteissa ja järjestetään asianmukaiset keskustelut ja selvittelyt, Tikkanen kertoo. – Kun opiskelija nostaa tilanteen meille, se on jo tärkeää ja se käsitellään, ettei tilanteet paisu ja vaikuta opiskeluun. Valitettavasti monet nuoret ajattelevat, että omat tekemiset tai sanomiset voi kuitata vitsillä. Kukaan ei saisi kokea, että olisi ulkopuolinen tai kiusattu.

klo 14-15 Musiikkiesitystreenit
– Kevätjuhlissa oli tarkoitus olla opiskelijaesiintyminen, mutta hän valitettavasti estyi, selventää Tikkanen päivän ohjelmastaan. – Tuossa vaiheessa meillä oli vielä treenit, kun suunnittelimme duetto-laulantaa. Hyvinvointivalmentajan tehtävässä olen päässyt hyödyntämään omia vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita, Tikkanen iloitsee.

klo 15-16 Opiskelijaintranetin kehittämispalaveri
Tikkanen kävi eKampuskoordinaattori Kaisu Auvisen sekä opojen kanssa läpi opiskelijoiden toiveita Intranetin suhteen.
– Tarkastelimme, kuinka se on toiminut ja otettu vastaan. Opiskelijakyselyssä nousi toive opiskelijoiden omasta kanavasta, ja tarkoitus on, että Intranet rakentuisi vuorovaikutteiseksi alustaksi.
Kehityssuunnitelmiin on nostettu opiskelijakunnan ja tutoreiden sivut, jonne he saisivat itse päivittää sisältöä.

OPKUn jäsenenä toimiva Helmi Puranen on opiskellut eläintenhoitoa. Alan hän totesi omakseen Valman kautta, kun pääsi tutustumaan eri aloihin. Hän aloitti ryhmässä kesken vuoden ja on järjestänyt välillä kevennettyä lukujärjestystä.
– Täytyy osata pitää taukoa ja sanoa itselle ja muille, jos ei jaksaminen riitä, Puranen toteaa. – Meillä on säännölliset keskustelut opettajien kanssa, ja tosi joustavasti saa sovittua tuntien määrän lukujärjestykseen.
Puranen tietää, että vastuuohjaajalle voi rohkeasti kertoa omasta jaksamisestaan, he ymmärtävät kyllä.
– Ei tarvitse paukuttaa samaa tahtia kuin muutkin. Minulla oli aluksi paine siihen, ja harmitti ajatella, etten valmistuisi samaan aikaan, muistelee Puranen. – Mutta sitten huomasin, että olinkin saanut tehtyä vaaditut tehtävät ja valmistun samassa ajassa muiden kanssa.

Hyvinvointitiimi kulkee opiskelijan arjen rinnalla yhdessä vastuuohjaajan, opojen ja opiskeluhuollon tukena. Täällä ei tarvitse olla yksin. Ole rohkeasti oma itsesi, uskalla kysyä ja ota asiat puheeksi, muistuttaa Tikkanen. – Mene unelmia kohden ja luota, että elämä kantaa. Oma paikka kyllä löytyy.

Ihmissuhdetaitoja tietokoneiden välityksellä

Sankariniemen kampuksella sijaitsee toiminto, jossa jaetaan tietoa, löydetään ratkaisuja ja ennen kaikkea palvellaan ihmisiä. YSAOn tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat tarjoavat koulun muille opiskelijoille ja henkilökunnalle it-tukipalvelua osana omaa opiskeluaan. Jo kahden vuoden ajan pyörinyt EduHelp on osoittanut tarpeellisuutensa.

– Tässä oppii ihmissuhteista ja ihmistuntemuksesta, mitä ei heti voisi kuvitella oppivansa, kun työskennellään tietokoneiden parissa, sanoo opettaja Tarja Hyvärinen. – Meillä on hyvä porukka, kaikki opiskelijat auttavat toisiaan ja vertaisoppiminen on vahvaa.
Asian voi todentaa paikan päällä. IT-alan opiskelija Janne Savolainen ehtii pyörähtää toimistolla, kun koneasennuksen opettaja jo haki hänet ratkomaan pikaista ongelmaansa. Työn jälkeen Savolainen palasi Aki Hiltusen viereen valmiina seuraaviin tehtävänantoihin.
– Täällä saa olla rennosti, ja meillä on hyvä porukka, kertoo Savolainen.
– Täällä on aina mukava olla, komppaa Hiltunen. – Uudet opiskelijat otetaan nopeasti mukaan. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille kerrotaan EduHelpistä ja sitten vuoden lopulla tai toisen vuoden alussa siirrytään kokeilemaan työtä.
EduHelpissä harjoitellaan jokaisen oman valmiuden ja osaamisen mukaan. Opiskelija voi aloittaa seuraamalla ja kuuntelemalla muiden työtä, kunnes on valmis kokeilemaan itse tehtäviä. EduHelpin merkitys on kasvanut, kun peruskoulusta saapuneille opiskelijoille tarjotaan omat tietokoneet.
– Muut opiskelijat hakevat helpommin apua, kun tietävät, että tuessa on toinen opiskelija, kertoo Hyvärinen havainnoistaan.
EduHelpin omakin työ on kehittynyt vuosien aikana, ja nykyisin he vastaanottavat päivittäisiä palvelupyyntöjä Efecte-sovelluksen kautta, sähköpostin sijaan. Näitä sovelluksia käytetään myös yrityksissä it-tuen tehtävissä, joten niidenkin hallinta on it-alaa opiskeleville tärkeää oppia.
– Päivän alussa katsomme mitä palvelupyyntöjä, eli tikettejä, on tullut sekä tarkistamme, onko asennettavia koneita tai puhelimien luovutuksia. Lisäksi vastaamme puhelimeen ja ratkomme pyyntöjä, kertoo Savolainen päivän etenemisestä. Hän tekee EduHelpissä työssäoppimistaan, joka toimii ratkaisuna, mikäli muualta ei oppimispaikkaa löydy.
Haastavimmat ongelmat ratkotaan usein porukassa.
– Vaikeinta on esimerkiksi, jos etänä opiskeleva soittaa 200 kilometrin päässä ja ongelma vaatisi koneen katsomista, pohtii Hiltunen. – Silloin täytyy mahdollisimman hyvin ohjeistaa asia puhelimessa. Aluksi aina etsimme netistä ratkaisua, jos emme itse tiedä vastausta valmiiksi.
– Jos ei keksi ratkaisua yksin, kysymme toisiltamme. Kaikista vaikeimmissa ongelmissa käännymme YSAOn digipalveluiden henkilöstön puoleen, Savolainen kertoo.
– Tai jos meillä ei ole tarpeeksi käyttöoikeuksia, lisää Hiltunen. – Teemme aika paljon yhteistyötä digipalveluiden henkilöstön kanssa. Voisi jopa sanoa, että EduHelp on “pienempi YSAOn digipalvelut”.

Alan tulevaisuuden Hiltunen näkee hyvänä ja erittäin tärkeänä. Eikä hän keksi alaa, jossa tietotekniikkaa ei tarvittaisi.
– Töitä kyllä löytyy, jos osaa hommansa, Savolainenkin sanoo.
Eikä nuorukaisten mielestä käsiteltävät ongelmat ole yleensä vaikeita.
– Vinkkini alan työhön on, että pitää mahdollisimman rauhallisen pään. Ettei ajattele heti vaikeimman kautta, vaan pohtii maalaisjärjellä, Hiltunen vinkkaa.
– Mene avoimella mielin hommaan ja tee päivä kerrallaan, täydentää Savolainen.

Molemmat suunnittelevat opiskelun jatkamista ammattikorkeakouluun, eri vaihein. Armeijaan menonkin voi nähdä tietotekniikan kautta, sillä siellä panostetaan myös kyberturvallisuuteen.
– EduHelpissä näkyy koko it-tukihenkilön työkuva, kertoo Hyvärinen. – Viime vuonna valmistuneet ja EduHelpissä työskennelleet sanoivat, että töihin oli helpompi siirtyä, kun oli vastaavaa jo tehnyt opiskeluaikana.
– Hyvärinen sanoo oppivansa itse valtavasti päivittäin, ja hänellä on erilaisia kehitys- ja laajennusideoita EduHelpin varalle. Osaamista ja taitoa kun opiskelijoilla jo löytyy.

Kaupunkikotia rakentamassa

YSAOn maarakennusalan opiskelijoiden ja kuopiolaisen, ammattiurheilija Ilkka Herolan tiet yhdistyivät, kun Herola hankki veljensä kanssa Kuopiosta kaupunkitontin. Työmaalle nousee kaksi omakotitaloa rakennusalan ammattilaisten, Herolan perheenjäsenien sekä YSAOn opiskelijoiden voimin.
– Mukava tekemisen meininki on koko ajan ja ollaan aikataulussa. Itsekin olin enemmän paikalla ennen tiukempaa harjoituskautta ja leirityksiä. On ollut hieno nähdä miten nämä tulevaisuuden ammattilaiset ovat maaurakointia tehneet.
Herola seuraa opiskelijoiden kaivinkoneenkäyttöä ja jatkaa: – He ovat olleet isona apuna meille, ja toivottavasti saaneet mielekästä ja ehkä erilaista tekemistä. Näkevät vaiheittain etenevää rakennusprojektia käytännössä.
Maaninkalainen Erno Tuovinen on yksi maarakennusalan opiskelijoista, jotka pääsevät työskentelemään Herolan tontilla. Tuovinen hakeutui alalle kiinnostuksensa ja kokemuksensa pohjalta.
– Osa hommista on ollut tuttua. En tosin odottanut, että niin nopeasti pääsee koneella ajamaan. Alun jälkeen huomasin, että ei se niin vaikeaa olekaan.
Kaivinkoneella ajaminen onkin Tuovisen lempityötä. Alalla hänen mukaansa pärjää riittävillä tauoilla ja hyvin ruokailemalla. Lisäksi työt vaativat sitkeyttä. – Jos joku ei heti onnistu, täytyy malttaa yrittää useamman kerran.
Opettaja Kari Julkunen seuraa ja ohjaa opiskelijoiden työtä. Kolmen viikon aikana tontilla on tehty pinnanraivauksia, kantojen poistoja, täytemaan ja kiviainesten ajoa rakennuksen pohjia varten sekä maan tiivistystä.
– Talon oma työväki aloitti anturavalun teon tiivistysten jälkeen, ja tässä vaiheessa on viemäriliittymät ja vesijohdot valmiina. Käytännössä kaikki perustavaa laatua olevat työt on tehty ja nyt harkkomuuraus jatkuu, kertoo Julkunen.
Kesän aikana rakennus nousee eri ammattimiesten toimesta.
– Opiskelijat saavat päivien aikana vahvaa kontaktipintaa lukuisiin toimijoihin. Maarakentajan arjessa tehdään paljon yhteistyötä, Julkunen paljastaa.
Herola on huomannut, että rakennustyömaahan liittyy paljon muuttujia.
Stressiäkin saisi raavittua, mutta hoidettaviin asioihin voi suhtautua hyvin. Määräänsä enempää ei voi tehdä, ja haasteita sekä vastoinkäymisiä on siedettävä, pohtii Herola. – Samantyyppistä urheilussakin on. Suunnitelmia on aina mukava tehdä, mutta todellisuus on soveltamista ja muutosten kanssa elämistä.

Ammatti suksien päällä
Urheilijan ensi askeleet tulevalle uralle alkoivat mäkihypyn parissa jo 7-vuotiaana, jota ennen Herola liikkui muiden lasten tavoin paljon sukset jalassa. Nyt 28-vuotiaana hän valmistautuu jälleen A-maajoukkueen yhdistetyn lajin maailmancup-kisakautta varten. Ammattiurheilijan määritelmän hän täytti vuonna 2012, kun alkoi kisaamaan ja harjoittelemaan osana A-maajoukkuetta.
– Toki vuosia ennen sitä oli haave päästä ammattiurheilijaksi. Kyllä se nuorella iällä herää, Herola muistelee. Siitä se muuttuu haaveesta tavoitteeksi ja alkaa pikkuhiljaa toteutumaan.
Nuorille, joilla on vastaava palo, Herola suosittelee urheiluakatemiaa. Hän kuuluu itse edelleen Kuopion alueen urheiluakatemiaan.
– Siltä pohjalta itse aikanaan kävin lukion, ja meillä oli myös ammattikoulun puolelta urheilijoita eri lajeissa. Akatemia mahdollistaa urheiluun keskittymistä koulunkäynnin ohessa. Voi käydä aamutreeneissä ja lajista riippuen saada sosiaalista verkostoa ja palveluita sekä asiantuntemusta. Näkisin, että kuuluminen johonkin urheiluakatemiaan on erittäin tärkeä osa urheilijan polkua Suomessa, lajin kuin lajin osalta.

Liikunnan ohella palautumisella ja sen seurannalla on iso merkitys urheilijan päivissä.
– Urheilijoilla fyysistä kuormaa tulee paljon, joten täytyy varmistaa, että pääsee palautumaan eikä riko itseään. Kaikki palautumista tukeva on isossa roolissa, kuten ravinto ja riittävä lepo, rytmittäminen sekä oman fyysisen tilan seuranta, Herola kertoo ja pohtii tavallisen työelämän kuormittavuutta. – Siinä ei välttämättä töiden jälkeen ole aikaa tai jaksamista liikkumiseen, ja se syö hommaa toisesta päästä. Ehdottomasti omasta hyvinvoinnista on huolehdittava.
Myös maarakennusalalla hyvinvointia seurataan ja ohjeistetaan. Koneenkuljettajan kehon tärinää on tutkittu tela- ja pyöräalusteisilla koneilla, jonka perusteella työn tauotusta osataan ohjata.

Hyvinvoinnin tueksi ja liikunnan aloittamiseksi Herola kannustaa kokeilemaan jopa lajeja, joista itse ei uskoisi pitävänsä. – Mahdollisuudet ovat rajattomat. Ensimmäisenä kannattaa unohtaa se mitä olet aiemmin kokeillut tai missä koet olevasi hyvä. Keskity siihen mistä tykkäät. Itse aloitin viime vuonna golfin, ja vaikka olen kuutamolla eikä suorittamisen taso ole millään tasolla hyvää, nautin siitä hommasta, Herola sanoo.
Liikunnan mielekkyyttä voi lähestyä eri tavoin. – Se voi olla peli tai tavoite, sosiaalinen toiminta tai nimenomaan, ettei se ole sosiaalista toimintaa. Oman mieluisan tavan löytäminen on tärkein. Se on henkiselle puolelle sekä stressin hallinnalle hyödyllistä ja ajaa ihmistä oikeaan suuntaan.
Liikkuvan uransa vuoksi Herola hakee itse henkisen puolen rentoutumista musiikista ja kitaran soitosta. Myös luonnossa liikkuminen, metsästyksen ja kalastuksen muodossa, auttaa jaksamiseen.
– Omien rajojen tunteminen on kaikkein tärkein asia. Hyväksy, että välillä tarvitset lepoa ja asioiden hetkellistä unohtamista. Tärkeää on myös löytää sopiva määrä työtä, että jaksat hoitaa sen kunnolla. Silloin oma elämä ja terveys pysyy kunnossa, kiteyttää Herola.

Hyvää ruokahalua ysaolaisittain!

Runnin läheisyydessä asuva Juuso Niskanen tietää aamupalan tärkeyden, kun lähtee koululle aikaisin aamulla. Muiden opiskelijoiden tapaan, hänelle tarjotaan YSAOlla maksuton aamupuuro, joka auttaa jaksamisessa.
– Sen olen oppinut, että ruoka pitää maustaa kunnolla, kertoo kokiksi opiskeleva Niskanen. – YSAOlla yksi opettaja sanoo, että kun maku tuntuu sielussa, niin ruoka on hyvää. Se on kyllä niin. Kotona kun teen ruokaa, maustan sen hyvin, jotta vanhemmilla tulisi siitä hyvä mieli.
Niskanen haki hetken mielenjohteesta ravintola- ja cateringalaan ja on tyytyväinen valinnastaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että heidän tekemänsä ruoka menee myyntiin YSAOn myymälään.
– Siellä on oikeita ihmisiä ostamassa sitä ruokaa, ja sieltä tulee aitoa palautetta, kertoo Niskanen. – Osa ruuista on gluteenitonta, maidotonta ja laktoositonta, joten tarkka saa olla, ja tässä oppii huolellisuuteen.
Kotioloissa Niskanen kokkaa musiikkia kuunnellen, sillä se rauhoittaa tekemistä, mutta koulussa hän keskittyy opettajien ohjeistuksiin. Lempimausteeksi Niskanen mainitsee suolan tai pippurin ja suosikkipuuroksi ohrasuurimopuuron, jota voi syödä erilaisten kiisseleiden kanssa.

YSAOn ruokapalvelusuunnittelija Anne Huttunen kertoo, että koulun ruokasuunnittelua ohjaa eniten ravitsemissuositukset.
– Lisäksi ruokalistaan vaikuttaa hankintasopimukset ja paikalliset tottumukset, tarkentaa Huttunen. – Kerran vieraalta seudulta tullut ihmetteli, kuinka lounaalla tarjotaan puuroa. Listalla oli ohrasuurimopuuroa, joka on Pohjois-Savossa hyvin normaali kouluruoka.
Laaja-alaisesti ravitsemusalan töitä tehnyt Huttunen paljastaa salaiseksi mielihyväkseen numerot, joita pyörittelee nykyisessä tehtävässään. Hän seuraa ruoka-aineiden hintamuutoksia, saatavuutta, reseptiikan toimivuutta, annoskokoja sekä hävikkimäärää ja tekee niiden pohjalta suunnitelmat, joka näkyy, maistuu ja tuoksuu.
– Tällä hetkellä ruokimme 1-vuotiaista aina eläkekynnykseen asti, hän kertoo. – Asiakkaitamme ovat päiväkotilaiset, peruskoululaiset, toiseen asteen opiskelijat sekä työssäkäyvät. Toki toimintamme ydin on tarjota YSAOn opiskelijoille ja henkilöstölle lounas ja nyt myös aamupuuro.
Hyvin toteutunut ja vastaanotettu aamupuuro tarjotaan opiskelijoille ensi lukukautenakin.
– Viime syksynä saimme palautetta sydämestä asti, iloitsee Huttunen. – Aamupala kun on päivän kivijalka.
Luomupuuron lisäksi YSAO pyrkii hankkimaan osan raaka-aineista lähiseuduilta. Niistä tehdään ruokaa, joka miellyttää monia. Kaikki ehdotukset eivät aina päädy ruokalistaan, vaikka pyyntöjä tulee. – Mykyrokkaa emme ole muutamaan vuoteen keittäneet, se on niin suuritöinen ja jakaa vahvasti mielipiteitä, sanoo Huttunen.
Ehdotuksien lisäksi keittiö saa palautetta maistuvasta ruuasta ja “sattumien” eli pääraaka-aineiden runsaudesta annoksissa.
– Ruuassa on sitä mitä sanotaan ja laatu on tasainen sekä turvallinen. Meillä on vakioitu, ruokatuotanto-ohjelmaan tallennettu resepti, jota kaikki kokit seuraavat.
Alalla on paljon kehityssuuntauksia sekä uusia käytäntöjä. Kestävä kehitys näkyy YSAOlla arkisin toimin, kuten muovipakkausten keräyksellä sekä uunien käytön ja tiskilinjaston järkevän käytön seurannalla. Lisäksi tarjottimien poistolla on saatu vähennettyä sekä tiskiä että ruokahävikkiä.
– Nyt tulee sitä ikäluokkaa, joille tarjottimien poisto ei ole uusi juttu. YSAO ei ole ensimmäinen paikka, jossa he ruokailevat ilman niitä, tietää Huttunen.
Ruokahävikkiä seurataankin entistä tarkemmin. Muuttunut jätelaki vaatii, että syömäkelpoinen jäte täytyy punnita, ja Sankariniemellä hävikkivaaka herättelee ruokailijoita oman annoskoon arvioinnissa.
– Samalla saamme tärkeää dataa. Jos jotain ruokaa heitetään paljon pois, tiedämme, että sen reseptiikalle täytyy tehdä jotain, kertoo Huttunen.
YSAOn tavoitteena on, ettei syömäkelpoista ruokaa heitetä pois ja ruokapalvelutiimi huolehtii, että kampuksilla riittää syömistä monipuolisesti. Esimerkiksi Sankariniemen kampuksella tehdään päivittäin 700 annosta, joista dieettikokit hoitavat erityisruokavalioiden valmistuksen. Ajoittain eteen tulee yllättäviä tilanteita, joten tiimi pitää aina varasuunnitelmia takataskuissa.
– Tämä on kolmen asian kombo; raaka-aineiden, koneiden ja ihmisten on toimittava tasapainossa tai joudumme ideoimaan uutta nopeasti, Huttunen kertoo ja lähettää terveiset kaikille ruokailijoille: – Muistakaa arvostaa ruokaa. Teemme sitä täydellä sydämellä aina suunnittelusta asti.

eKampus -kuulumisia 

Jos on maailmalla myllertänyt monella tapaa, on myös YSAOn eKampuksella tapahtunut kuluneen vuoden aikana hurjasti erilaisia uudistuksia ja kehitysaskeleita. Strateginen tavoitteemme: Uudistumme digitaaliseksi oppimisympäristöksi etenee hyvällä sykkeellä eteenpäin.  Itslearning -verkko-oppimisympäristönä on vakiinnuttanut ja vahvistanut asemaansa, verkkosivu-uudistus rynnisti julkaisuvaiheeseen ja heti perään alkoi intranetin uudistusprojekti. Uusi Intranet sai rinnalleen oman kanavan opiskelijoille (opiskelija-intra) sekä kumppaneille oman extranet -palvelun. Myös ajanvarauksen ja palvelukanavien digitalisoimista on pilotoitu ja käyttöönotettu. 

Oppimisympäristöissä on käyttöönotettu uutta teknologiaa AR ja VR ympäristöjen kautta. Digitaalisuus voi joskus pelottaa, mutta kun tarttuu rohkeasti digimörön turkkiin ja tutustuu kehittyneisiin oppimisympäristöihin, voikin saada aivan uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen. Havainnollisten uudenlaisten oppimisympäristöjen käyttö helpottaa käytännön työtehtävien omaksumista ja pelilliset ominaisuudet imaisevat opiskelijat mukaansa. 

Tähän tarpeeseen Ylä-Savon ammattiopistossa on kehitetty 3D- ja AR-ympäristöt. Ympäristöt ovat kehitetty hanketyönä Infra-ala digittää- ja Tehokkaan puulogistiikan oppimisympäristöjen kehittämishankkeissa. Ympäristöt ovat kaikkien YSAOlaisten saatavilla ja niitä voi käyttää hyvin monella alalla. Ainoa rajoitus ympäristöjen käytössä on, että liikkuvaan eläimeen oppimisympäristön avaavaa herätettä ei kannata liimata. Se heräte voi luikkia pakoon. 

AR-ympäristö soveltuu erityisen hyvin laitteen, koneen tai tilan opiskeluun tai esittelyyn. YSAOn aARre-ohjelma sisältää myös paikannusominaisuuden sisältöjen näyttämiseksi. Sen avulla oppilaat voivat ulkona osallistua esimerkiksi erilaiseen suunnistamiseen, paikkojen tunnistamiseen tai miksipä ei vaikka liikuntatunnilla toimintaan, jossa pitää kiertää tietyt rastit ja vastata niillä esitettyihin kysymyksiin. Tämän teknologian käytössä vain mielikuvitus on rajana 

​​​​​​​​​​​​​​Myös uusia koulutustuotteita on syntynyt mukavasti ja teknologiaa hyödyntäen. Kaiken tämän uudistamisen tukena ja tekemässä mukana on eKampuksen digiosaamisen tiimi, joka omalta osaltaan edistää yhteistä tavoitettamme. 

Kaisu Auvinen 

eKampuskoordinaattori 

Mitalikahvit Taitaja2023 menestyjille

Ryhmäkuva.

Juhlistimme Taitaja2023-kisoissa menestyneitä mitalisteja kakkukahvein. Toukokuun 8.-11. päivä järjestetyssä tapahtumassa Espoossa kilpaili noin 500 finalistia eri ammattialoilta. Onnea hienosta menestyksestä upealle YSAO:n Taitaja2023 joukkueelle huoltajineen.

Mitalisaalis kisoista oli mahtava, saimme 2 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia.
Kilpailijat ja heidän sijoituksensa:

CNC-koneistus, Jarkko Karvonen kultaa
Hevostenhoito, Eemeli Anttonen hopeaa
Hevostenhoito, Heidi Marin pronssia
Tietokoneet ja – verkot, Tatu Räisänen sija 5
Infrarakentaminen, Leevi Lappeteläinen kultaa
Infrarakentaminen, Tomas Takkinen hopeaa
Sähköasennus, Arttu Miettinen pronssia
Sähköasennus, Mikko Juntunen sija 6
Eläintenhoito, Jatta Ruotsalainen sija 6
Eläintenhoito Riia Reinikainen sija 7

YSAOn opiskelijoille Suomen mestaruuksia

Taitaja2022 kisajoukkue YSAOn rakennuksen edessä.

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuman Taitaja-kisojen neljäpäiväinen finaali järjestettiin tänä vuonna Porissa. Skills Finland ry:n organisoimassa Taitaja-kilpailussa ammattiin opiskelevat nuoret kilpailivat SM-mitaleista, ammatillisiin perustutkintoihin perustuvissa lajeissa.

YSAOn taitavat opiskelijat

YSAOlta kisojen finaaliin ylsi sähköasennuksessa Luukas Iskanius, CNC koneistuksessa Lassi Heino, infrarakentamisessa Jukka Niskanen sekä tietokoneet- ja verkot -lajissa Vili Tikkanen. Niskanen ja Tikkanen voittivat lajistaan kultaa, kun taas Iskanius sekä Heino saivat lajistaan hopeaa.

Vili Tikkanen sai myös ehdokkuuden Vuoden Taitajien taitajaksi. Lajituomarit tekevät ehdotuksen harkinnanvaraisesti lajinsa parhaasta, joka osaamisen lisäksi edustaa positiivisesti lajiaan sekä ammatillista koulutusta. Ehdokkuus kertonee osaltaan siitä, millaisista ominaisuuksista tämän vuoden voittaja on tehty.

Opiskelijoiden kisavalmisteluita tukivat myös heidän oppisopimuspaikat, joita olivat LVI-palvelut Viva  Oy, Maansiirto Korolainen Ky, RP-teollisuuspalvelu Oy sekä Ponsse Oyj.

Mitalistien kommentit

Mitalistit kommentoivat omalta osaltaan kisakokemuksia.

Jukka Niskanen:

”Hyvät fiilikset kilpailusta, ja tehtävät onnistui niin kuin pitikin.”

Huoltajavalmentaja Jani Mähönen:

”Jukalla oli vahvat visiot kuinka aikoo lähteä suorittamaan tehtäviä, joten eipä huoltajana voi muuta kuin vihreätä valoa näyttää.”

Jukka Niskanen taitaja2022 tapahtuman kultamitalisti infrarakentaminen -lajissa.

Vili Tikkanen

”Kaikin puolin erittäin onnistunut viikko. Ei olisi voinut mennä yhtään paremmin, niin oman kuin tiimin suorituksen puolesta.”

Huoltajavalmentaja Pasi Korhonen

”Vili osoitti kilpailussa monipuolisuutensa ja kyvykkyytensä kokonaisvaltaisena alansa osaajana. Hän sai myös ehdokkuuden vuoden taitajien taitajaksi. Ehdotuksen tekevät lajituomarit harkinnanvaraisesti lajinsa parhaasta, jotka osaamisen lisäksi edustaa positiivsesti lajiaan sekä ammatillista koulutusta. Ehdokkuus kertonee osaltaan siitä, millaisista ominaisuuksista tämän vuoden voittaja on tehty.”

Vili Tikkanen Taitaja2022 -kisojen kultamitalisti tietokoneet ja verkot lajissa.

Luukas Iskanius:

”Hyvät fiilikset jäi tapahtumasta ja matkasta. Sijoitukseen olen myös tyytyväinen.”

Huoltajavalmentaja Tuomo Lahtinen:

”Luukas osallistui kolme kertaa semifinaaleihin ja pääsi viimeisellä kerralla selvästi finaaliin. nyt paineen alle kilpailtaessa kilpailurutiinist oli selvästi hyötyä, koska Luukas paransi suoritsutaan kilpailun edetessä loppua kohden. Myös ohjelmoinnissa Luukas onnistui todella hyvin.”

Lassi Heino:

”Kaikinpuolin mukava kisaviikko takana. Sijoitus oli mainio harjoittelun määrään nähden.”

Huoltajavalmentaja Jari Huttunen:

”Lassi teki jäätävän suorituksen todella vähäisellä harjoittelulla NC-jyrsinnän osalta, oppisopimuspaikalta RP-teollisuuspalvelulta saadun huippuopin turvin NC-sorvauksen osalta lähes täydet pisteet.”

Ylpeä kannustus- ja tukijoukko

Paikan päällä kilpailijoita oli kannustamassa huoltajavalmentajina alojen opettajat, YSAOn Taitaja-koordinaattori Satu Nasrelarab sekä Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja ja YSAOn rehtori Kari Puumalainen.

Puumalainen kertoi kisapäivien tunnelmista:

YSAOn Taitaja-joukkue teki todella kovan suorituksen, neljä kilpailijaa, neljä mitalia. Vaikka miehet ovat nuoria, on asenne tekemiseen ammattimainen, mietitään ensin, tehdään sitten, ei hötkyillä turhasta. Olen ylpeä sekä opiskelijoista, mutta myös koko Taitaja-tiimistä, joka auttoi sekä opiskelijoitamme menestymään omissa lajeissaan, mutta myös toteuttamaan koko Taitaja -tapahtumaa. He kaikki toteuttivat oman ammattinsa edustajina YSAOn teemaa: ”Antaa taidon näkyä”!

Satu Nasrelarab seurasi kisaajien ja huoltajavalmentajia jo syksyvalmisteluista alkaen. Hän kertoi tunnelmista heti tulosten julkaisun jälkeen:

”On vaikea kiteyttää tunnelmia. Pojat teki niin uskomattoman hienoa työtä alusta loppuun. Näitä meidän opiskelijakilpailijoita seuratessa olen ihastellut heidän asennettaan. Vaatimattomuus, rauhallisuus, keskittyminen omaan suoritukseen, määrätietoisuus, huumori. Tuota kaikkea löytyy taidon lisäksi.”

Lisätiedot

YSAOn Taitaja-koordinaattori 
Satu Nasrelarab 
satu.nasrelarab@ysao.fi
0400 798 524

Ammatillisen koulutuksen tulevat trendit Euroopassa

YSAOn rehtori Kari Puumalainen nojaa pöytää vasten.

Muutokset luovat uutta maailmaa

Ammatillinen koulutus ja sen toteutustavat eri maissa poikkeavat toisistaan joskus merkittävästikin. Kaikille maille on kuitenkin yhteistä se, että koulutusta järjestetään ainakin uusien osaavien työntekijöiden saamiseksi elinkeinoelämän palvelukseen sekä jo työssä olevan väestön täydennyskoulutustarpeiden turvaamiseksi.

Olen saanut olla mukana EfVETin (European Forum for Vocational Education and Training) työssä laatimassa ammatillisen koulutuksen skenaarioita vuoteen 2030 saakka. Teemaryhmässä on ollut mukana kymmeniä edustajia useista Euroopan maista. Pidimme työmme alustavan raportin julkaisutilaisuuden Berliinissä vähän ennen joulua, ja itse raportti -Four Scenarios Report – julkaistiin helmikuussa EfVETin verkkosivuilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillinen koulutus ja sen toimintaympäristöt ovat voimakkaassa muutostilanteessa, ja muutoksiin on vaikuttamassa useampia yhtäaikaisia ilmiöitä kuin oppilaitoksen arkityössä on ehkä vielä havaittukaan.

Ennakointityössä tarkastelua tehtiin kahden päämuuttujan; koulutuksen rahoituksen ja osaamisen tunnustamistavan kautta. Syynä näihin valintoihin oli se, että perinteisen oppilaitoksen toiminnan ytimessä on julkinen rahoitus ja tutkinnot osaamisen osoittamisen muotona. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttumassa, yhä useammin jatkuvan oppimisen maailmassa tutkinnon painoarvo etenkin aikuisten opinnoissa vähenee ja itse opittava aihealue ja sen haltuun saaminen korostuu. Tämä ilmiöhän on tunnistettu myös Suomen koulutuspoliittisessa selonteossa.

Peruspilareiden muuttuminen ja osittainen murtuminen haastaa oppilaitoksia voimakkaasti. Koulutusmarkkinaan on tullut ja tulee yhä nopeammassa tahdissa uusia toimijoita, jotka keskittyvät toimintaan globaalissa koulutusmarkkinassa, yleensä digitaalisia alustoja hyödyntäen. Samanaikaisesti erilaiset yhteistyömallit työelämän kanssa tulevat kehittymään ja tiivistymään.

Ammatillisen koulutuksen johtajille ja päättäjille tulevaisuuden aktiivinen ja systemaattinen ennakointi tulee olla osa jatkuvaa toimintaa, joka on integroitu osaksi oppilaitoksen perusprosesseja. Oppilaitosten ei tulisi tehdä merkittäviä taloudellisia resursseja vaativia ja samalla käsiä sitovia investointipäätöksiä tarkastelematta opetuksen toteutustapojen ja samalla koko koulutusmarkkinan muutosta vähintään kymmenen vuoden aikajänteellä. Yhä useampi opiskelija haluaa opiskella perinteisten opiskelumallien ulkopuolella, mm. digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nämä opiskelijat eivät ole samassa määrin läsnä fyysisillä kampuksilla kuin aiemmin.

Opetuksen ja oppimisen uudet muodot ja yhteistyöverkostot ovat koulutuksen järjestäjille mahdollisuus, mikäli me osaamme rohkeasti omaksua ja kehittää joustavampia ja opiskelijoiden tarpeista lähteviä ratkaisuja. Toiminnassa tarvitaan jatkossakin seiniä, mutta seiniä tärkeämpää on se mitä niiden sisä- ja ulkopuolella tapahtuu. Rohkaisen ja samalla haastan kaikkia ammatillisen koulutuksen johtajia ja päättäjiä tutkailemaan ammatillista koulutusta ja sen potentiaalisia kehityskulkuja ilman ”ammattikoulun” hattua, uudet näkökulmat tuovat koulutuksen järjestämiseen myös uusia mahdollisuuksia.

Artikkeli on ilmestynyt 30.3.2022 AMKE ry:n sivuilla
Lue YSAOn muut artikkelit tästä.

Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja, AMKE ry:halituksen varapuheenjohtaja Kari Puumalainen työn ulkopuolella: Vapaa aika menee kesällä golfia pelaillen ja talvella kesään valmistuen.

Muuttuva ja kehittyvä oppimisympäristö

Peltoniemen Villa Lauksen monitoimitila.

Julkaistu 19.1.2022

YSAO kehittää aktiivisesti oppimisympäristöjään

”Kehitys ei voi pysähtyä, jotta voimme opettaa tulevaisuuden tekijöitä. Kehitystyö vaatii investointeja ja tietoa työelämän suunnasta”, kertoo koulutusjohtaja Virpi Rautiainen. Elinikäisenä opiskelijana hän tietää itsekin kuinka tärkeää on oman osaamisen kehittäminen, ja mitä vaatimuksia myös opettajille muodostuu moninaisista opintopoluista. ”Ytimessä on pedagoginen osaaminen. Sisällöt paketoidaan ehjänä kokonaisuutena eri kanaviin, joissa opiskelijat ovat.”

Iisalmen Peltoniemelle on noussut YSAOn tämän hetken näkyvin uudistus, rannan tuntumaan valmistunut kampuksen uusi pääkoulurakennus Taitotalo. Sen vierellä sijaitseva yli satavuotias Villa Lagus saneerattiin saman työmaan yhteydessä nykykäyttöön sopivaksi, mutta sen historiaa arvostaen. ”Yksistään tilat eivät luo oppimisympäristöä, vaan henkilöt”, tarkentaa Rautiainen. ”Opiskelijat, henkilökunta sekä yhteistyökumppanit luovat oppimisympäristön.
Sisältö on se tärkein, eivät seinät.”

Oppimisympäristön kehitystyössä YSAO huomioi työelämän tarpeet. ”Työelämän oppimisympäristö
kehittyy työelämän puitteissa. Siinä olemme lähellä, tehden tiivistä yhteisyötä. Ylä-Savon alueella on hienoa, aitoa yhteistyötä mm. elinkeinoelämän ja osaamisen kehittäjien kesken. Täällä ennakoidaan pohtien miltä asiat
näyttävät myöhemmin”, kertoo Rautiainen. ”YSAO tekee kiinteää yhteisyötä jäsenkuntien sekä koko alueen kuntien ja elinkeinoelämän kanssa. Tässä kohtaa on hyvä muistaa Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän perussopimus. Yhtenä tehtävänämme on toteuttaa koulutus ja elinkeinoelämän kehitystyötä tukevaa hanketoimintaa. Se on lähtökohtaisesti aina ollut yksi perustehtävistämme. Tuotamme osaajia alueen työelämän tarpeisiin.”

Opiskelun moninaisuus mahdollistaa erilaiset, yksilölliset polut. Ammatillisessa koulutuksessa saman osaamisalan opetuspolku voi olla hyvin erilainen eri henkilölle. Aiempi osaaminen sekä opiskelukanavan valinta vaikuttavat
opiskelun etenemiseen. Opiskelu voi tapahtua työelämässä, verkko-opintoina sekä lähiopetuksessa. ”Iso osa opiskelijoistamme on aikuisia, jotka voivat hakea täsmätaitoa tai tietoa laajemmasta kokonaisuudesta. Tai he haluavat
oppia ihan uutta. Nuoret sen sijaan opettelevat työelämäntaitojen lisäksi peruselämänhallintataitoja”, sanoo Rautiainen. ”Muuttuvassa työkentässä työura ja niiden yhdistelmät ovat hyvinkin erilaisia.”

Moninaisuus kehittää myös opettajan työkenttää. YSAOn yhtenä strategisena tavoitteena on kehittää digitaalista oppimisympäristöä, joka ei tarkoita yksistään verkko-oppimista. Opetustyössä panostetaan teknologiaan, jotta tulevat
osaajat hallitsevat tulevat työvälineensä. Esimerkiksi maataloudessa hyödynnetään laajasti teknologiaa eläinten hyvinvoinnin seurannasta laitteiden ja koneiden robotisaatioon, jotka osaltaan tuovat sekä maatalousyrittäjille että
työntekijöille lisäoppimistarpeita. Peltoniemi tarjoaakin ainutlaatuisen laajan ja moninaisen osaamisen kehittymisympäristön.

”Peltoniemi on huippu alueena, tiluksina ja tilana. Siellä ei tule raja vastaa niiden puolesta.
Se antaa hyvät olosuhteet kehittyä, kunhan ennakoidaan ja askelletaan oppimisympäristönkin kehittämisessä ennakoituun suuntaan”, pohtii Rautiainen, joka on innoissaan myös yli satavuotiaasta Villa Laguksesta. ”Se on taas
tässä päivässä, upeana. Matkan varrella muuttuneena se kantaa perusrunkoaan. Toivon, että uudessa rakennuksessa on samanlainen elinkaari.”

Mahdollisuudet Vieremällä – kiinnostuksena lukio ja teknologia-ala

Opiskelija seisoo työvälinehyllyn vierellä.


Mun veli opiskelee MAHIKSEN kautta”, Samueli Aatsinki kertoo, kun vierailemme YSAOn Vieremän yksiköllä. ”Mä voin hakea sen, odottakaa hetki.”

Muutamien minuuttien kuluttua tervehdimme vieremäläistä, 16-vuotiasta Akseli Aatsinkia. Hän suorittaa kaksoistutkintoa, pääkoulunaan Vieremän lukio, ja sen rinnalla hän aikoo opiskella kone- ja tuotantotekniikkaa YSAOlla. Opiskelijat valmistuvat opinnoistaan koneistajiksi, levyseppähitsaajiksi tai koneasentajiksi. Vieremän lukio sijaitsee lähellä YSAOn yksikköä, jonka vuoksi liikkuminen oppilaitosten välillä on juohevaa.

”Kaikki metallihommat on aina kiinnostanut, ja olen ajatellut, että lukio on hyvä pohja jatko-opinnoille. Lopulta päätin, että eiköhän oteta molemmat suunnat”, Aatsingeista nuorempi kertoo syitä miksi päätyi MAHIKSEEN. ”Parin vuoden sisään kiinnostus on kasvanut eritoten konealaan.”

Ensimmäiset mielikuvat YSAOsta Aatsinki sai isoveljeltään, joka on kolmannen vuoden opiskelijana. ”Veli kertoi opiskelusta ja olen itsekin kysellyt häneltä mitä näistä hommista pitäisi tietää.”

Viikon ajan TET-tutustumisessa Aatsinki pääsi katselemaan hallia ja tekemään oikeita harjoittelutöitäkin. Yläkoulun opinto-ohjaaja oli apuna, kun Aatsinki pohti tulevaa. ”Ysillä kyselin opolta kuinka kaksoistutkinnon suorittaminen onnistuu ja mitä kannattaisi tietää, tai ylipäätään mitä odottaa.”

YSAOn Vieremän yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä alan yritysten kanssa. Siellä kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan alan työtehtäviä aidoissa oppimisympäristöissä usein jo ensimmäisen opintovuotensa aikana.

Akseli Aatsinki tuntee jo useita alueen yrityksiä, ja YSAOn yrityslähtöinen opiskelu antaa hyvät valmiudet tulevaisuuteen. ”Me ollaan käyty jo aika monessa yrityksessä vierailemassa”, hän toteaa. ”Velikin on kertonut eri paikoista, kun on ollut jo töissä.”

Julkaistu 5.10.2020