YSAOn opetusnavetan kahvihuoneessa käydään nopeatempoista keskustelua, kun eläintenhoidon ammattitutkinnon vastuuohjaajat Laura Leinonen ja Essi Taipale sekä ammatinohjaaja Tytti Venäläinen pureutuvat eläintenhyvinvointiin. Aihe on laaja ja nyt sen pintaa vain silotellaan kevyesti.

– Korona muutti seura- ja harraste-eläinpuolta, Leinonen aloittaa. – Monet ihmiset ottivat lemmikkejä, joka näkyy kasvaneena eläintenhoitoalan työnä, kuten klinikkaeläinhoitajien ja eläintenkouluttajien parissa.

– Trimmauspuolella tehtävät ovat myös lisääntyneet, kun kaikki eivät välttämättä osaa tehdä lemmikkien turkinhuoltoa tai kynsien leikkuutta, kertoo Taipale, joka vastuuohjaa trimmaamisen osaamisalaa.
Ohjaajat keskustelevat, kuinka korona-aikana omistajat olivat enemmän läsnä ja nyt lemmikki saattaa oireilla yksinolosta. Näissä tilanteissa omistaja voi kääntyä koulutetun eläintenkouluttajan puoleen kysyäkseen neuvoja.

Pohjois-Savossa tuotantoeläimet ovat merkittävä elinkeino. Esimerkiksi nautakarjatilojen määrä on laskenut, mutta nautojen määrä ei ole vähentynyt samassa suhteessa.

Sosiaalinen media ja mm. eläimistä jaetut kuvat ja videot toimivat yhtenä tärkeänä viestintäkanavana myös maatalousalalla. Kuvat ja videot ovat myös ammattilaisen apuna eläinten olosuhteiden ja hyvinvoinnin seuraamisessa. Toisaalta älylaitteiden käyttö voi myös vaarantaa työturvallisuutta, jos työntekijä keskittyy vaikkapa somettamiseen. YSAOn pelisääntönä on, että kännykkä ei saa olla työnteossa mukana. Näin opiskelijat oppivat turvallisen tavan työskennellä.

– Karjakoko kasvaa ja eläimistä kerätty data lisää mahdollisuuksia nautojen hyvinvoinnin seuraamiseen ja tukemiseen. Toisaalta eläinyksilöiden persoonallisuuksia ei ehkä pystytä huomioimaan samoin kuin pienemmässä karjassa, pohtii Taipale.

– Jos kännyköitä käytettäisiin navetassa, voisi syntyä vaaratilanteita isojen eläinten ja koneiden seassa, kertoo Venäläinen.

Maatalousala työllistää laajan joukon suoraan ja välillisesti. Automaatio ja koneellistaminen ovat muuttaneet työtä joustavammaksi sekä fyysisesti kevyemmäksi, mutta esimerkiksi maatalouslomittajista on kova pula. Pian voimaan astuva eläinten hyvinvointilaki vaatii, että eläinalalla työskentelevillä täytyy olla vaadittava koulutus tai työn kautta saatu pätevyys.

– Laki tukee eläinten hyvinvointia, joka taas auttaa alalla työskentelevien hyvinvointia, sanoo Taipale.
Eläinten hyvinvointia lähestytään lajityypillisen käyttäytymisen ja lajin raamien kautta. Niiden ymmärtäminen toimii ytimenä, jonka lisäksi eläimen oma persoona muokkaa käytöstä. Eläimen stressi-, pelko- ja kiputilaa voi oppia lukemaan kipuilmeistä tai -asennoista. Lisäksi tukena on teknologia, jota myös hyödynnetään YSAOn oppimisympäristöissä, kuten Peltoniemen opetusnavetalla.

– Lypsyrobotilta saadaan paljon tietoa, kertoo Taipale – Kuten lehmän lypsymäärä ja maidon solumäärä.

– Nautojen korvassa tai pannassa oleva SenseHub-laite mittaa taas märehtimistä ja aktiivisuutta, jatkaa Venäläinen. – Sillä voi seurata onko aktiivisuus normaalilla tasolla. Ja kun tunnet eläimet, voit miettiä tilannetta yksilön kannalta. Menet eläimen luo ja katsot miltä se näyttää.
Nykyään eläinten hyvinvointia tutkitaan paljon, joka on sekä monipuolistanut opiskelutarjontaa, että helpottanut alan opetusta. Myös nykyinen koulutusmuoto on opiskelijoille suotuisampi.
– Koulutusaika on joustavaa, kertoo Leinonen. – Jos opiskelijalla on jo osaamista, hän voi edetä nopeammin. Mikäli hän tarvitsee enemmän harjoitusta, käytetään siihen aikaa. Käytännön työ on jo varhain mukana.

Ohjaajien keskustelu jatkuu eläinten liikkumisessa, oikeanlaisessa ruuassa, syömiskäyttäytymisessä ja unitottumuksissa. Eikä aiheet tähän lopu. Ja niin kauan kuin on aiheita, on opittavaa.