Tulevaisuuden maatila -hankkeen aikana syntyneitä ajatuksia
Tulevaisuuden maatila -hankkeessa on puhuttu paljon maatalouden kannattavuudesta ja kannattamattomuudesta. Isoja kysymyksiä on noussut esiin, ja aihe on kokonaisuudessaan melko arka. Suomessa on paljon menestyviä maatiloja, mutta miksi niistä ei puhuta? Kun hyvää tulosta tekeviltä tilallisilta kysytään, miten menee, vastaus on yleensä “ihan ok” tai “päin peetä”. Suomalainen ei kerro, että menee todella hyvin, koska siitä tulee sanomista. Vähintään naapuri murisee uudesta traktorista. Täällä on totuttu siihen, että asioista ei puhuta ennen kuin on myöhäistä, ja menestyvillä on parempi olla hiljaa. Yleinen ilmapiiri mediassa ja somessa on se, että mikään ei kannata ja kenelläkään ei mene hyvin. “Mitäpä se hyvejää”, sanovat pessimistit Puolangalta. Tämä ei tuo toivoa kenellekään, että saisimme suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa. Sanotaan, että hymy tarttuu, mutta negatiivisuus tarttuu vielä enemmän.
Mitä tapahtuisi, jos menestyjät nousisivat esiin ja jakaisivat sen, että heillä menee hiton hyvin? Siitähän tulisi kysymyksiä: miksi teillä menee hyvin? Ja jatkokysymyksiä jatkokysymyksen perään. Masentuuko toinen tilallinen siitä, että toisella menee hyvin? Perinteinen suomalainen kateellisuus voi nostaa päätään, ja tilallinen leimataan ylimieliseksi, jolta pitäisi ottaa tuet pois, kun menee hyvin. Mitä se niillä tuilla tekee, jos yrityksellä tehdään rahaa? Ei ymmärretä, että tukien tarkoitus on varmistaa toiminnan kannattavuus nyt ja tulevaisuudessa, jotta saamme ruokaa pöytään, vaikka maailman ja Suomen markkinahinnat heiluvat voimakkaasti. Meillä ei ole Yhdysvaltojen kaltaista vakuutusjärjestelmää, joka takaa minimihinnoista huolimatta palkan yrittäjälle. Asioita ei haluta ymmärtää oikein, ja perinteisesti suomalainen maksaa 50 euroa siitä, että naapuri ei saa 100 euroa. Parempi olla hiljaa, niin naapurit eivät ajattele pahalla eikä kukaan kuvittele, että ollaan ylimielisiä. Tästä johtopäätöksestä vastataan huonoon sävyyn, että kaikki on hanurista ja mikään ei kannata.
Suomessa on harvinaista, että omalla yrityksellä tehdään rahaa tai että siitä puhutaan ääneen. Entä jos vaihdettaisiin asennetta ja kerrottaisiin, että menee tosi hyvin ja miksi menee hyvin? Voisiko se tuoda toisellekin tilalle toivoa, että “minäkin voin menestyä, jos tuo toinenkin menestyy”? Entä jos jaetaan onnistumiset julkisesti epäonnistumisten lisäksi ja ihmiset yhdistävät voimansa? Tieto on voimaa ja yhteistyö ylivoimaa.
Negatiivisen ilmapiirin vallitessa kukaan ei uskalla menestyä julkisesti, ja osa tiloista on epätoivon partaalla, koska toivoa ei näy missään. Ei tiedetä, että täällä voidaan menestyä, kun asioita tehdään oikein. Vaikka kahdelle henkilölle annettaisiin kaksi täysin samanlaista tilaa, lopputulos voi olla se, että toinen menestyy ja toinen on konkurssissa. Eikö se kerro siitä, että toisella on osaamista ja toisella ei? Entä jos tämä menestyvä tilallinen olisi jakanut tietoa ja menestymistä toisen kanssa, ja tämä toinen olisi ollut kiinnostunut toisen tilan toiminnasta? Olisiko silloin kaksi menestyvää tilaa yhden menestyvän ja konkurssipesän sijaan?
Jos ihmiset, jotka eivät ymmärrä suomalaisen ruuan tuotannon ja tukipolitiikan merkitystä, saataisiin ymmärtämään, miksi tämä on tärkeää, meillä olisi ylpeitä ja menestyviä ruuantuottajia, jotka sanovat sen ääneen. Nämä ihmiset tarvitsevat lisäinfoa suomalaisesta puhtaasta ruuasta, huoltovarmuudesta, kaupan alan kilpailusta ja politiikasta. Tärkein asia on se, että kaikkia ei voi miellyttää; toiselle kumarrat ja toiselle pyllistät. Uskalla menestyä ja pyllistä niille, joilla ei ole ymmärrystä tai halua ymmärtää asioiden todellista puolta. Muista, että me kaikki haluamme, että meillä on tulevaisuudessakin maatiloja ja puhdasta suomalaista ruokaa.
-Heidi
Tulevaisuudenmaatilahanke #JTF #PohjoisSavonLiitto
