Nahantuoksuisen verstashuoneen seinällä roikkuu siistissä järjestyksessä erilaisia riimuja, suitsia ja ohjia.
Nahkariimun ompeleiden työjälkeä tutkivat Merja Nissinen ja opettaja Katariina Kastarinen.

Ylä-Savon ammattiopistolla hevoshierojaksi opiskeleva Merja valmistui vuosia sitten hevostenhoitajaksi Hingunniemestä. Hevosalan osaamista hän on hankkinut määrätietoisesti vuosien varrella. Valjassepän perusopintoihin YSAOlle hän hakeutui opiskelemaan nähtyään somemainoksen.

– Perusopintojen aikana rakastuin nahkatöihin ihan täysillä. Siinä pystyy toteuttamaan myös omia ajatuksiaan ja ideoitaan, hän kertoo.

– Halusin oppia lisää ja jatkoin vielä ammattitutkinto-opintoihin ja siinä kohtaa mukaan tuli myös alan yritystoiminta.


Merkonomin tutkinnon suorittanut Merja työskentelee tällä hetkellä kaupan alalla. Hän toimii myös sivutoimisena yrittäjänä Varkaudessa, missä hänellä on valjastöitä varten liiketila ja työkalut. Tärkeimpänä ajatuksena hänellä on, että hevosen hyvinvointi tulee aina ensin.  Hän haluaa oppia ja ymmärtää enemmän, joten hän opiskelee uusinta tietoa valjastöiden ja satulan sovitusten tueksi.

– Parempi ymmärrys hevosen anatomiasta ja biomekaniikasta auttaa satulan ja varusteiden sovituksessa, hän tuumii.

– Tahtotilana on saada tästä itselleni päätyö. Kouluttaudun lisää, että pystyn tarjoamaan asiakkailleni entistä parempaa palvelua.

Valjasalan asiantuntijan rooli on ohjata hevosenomistajaa valitsemaan hyvä ja laadukas varuste, joka oikein käytettynä ja huollettuna kestää aikaa. Valjassepän opinnoissa kestävä kehitys on huomioitu valitsemalla ympäristöystävälliset ja kestävät tuotteet. Koululla varusteissa käytetään kasviparkattua nahkaa. Etusijalla varusteiden valinnassa on aina hevosen hyvinvointi ja vapaus liikkua mahdollisimman luontaisesti.

– Valjassepän työtä on pääasiassa varusteissa tehtävät pienimuotoisemmat muutokset ja huoltotyöt. Niillä saadaan varusteiden käyttöikää pidennettyä eikä tarvitse ostaa uutta, toteaa Katariina.

– Varuste on hevoselle välttämätön ja se ei saa huonolla istuvuudella häiritä hevosta.

Merjalla on jo ajatuksia ja suunnitelmia jatko-opintoja varten. Hän kokee, että koko ajan pitää olla ajan hermolla ja opetella uutta.

– Pitää olla palo ja mielenkiinto hakea hevosalalle ja aina kun opiskellaan uutta, lähdetään perustasolta kerryttämään lisää osaamista, hän toteaa.